Olemme päässeet opettajakoulutuksessa vauhtiin ripeästi. Kohdakkoin on alettava sopia ensimmäisiä havainnointeja - tarkoittaa sitä, että opettajaopiskelijat seuraavat kokeneiden opettajien/kouluttajien pitämää opetusta  - ja myös ensimmäiset harjoitustunnit ovat pian ovella. Ehdotuksia, suorastaan tarjouksia tiedonhankinnan opetuksista ja muusta tiedonhallintaa ja -tuottamista hipovasta otetaan vastaan!

Toinen merkki "asiaan pääsemisestä" on, että alamme muotoilla omaa opettajuuttamme määrittäviä käsityksiämme, sitä käyttöteoriaa. Olen aiemmin murissut kirjastoväen teoriakielteisyydestä (ks. Hiljaista tietoa ja teoriatartuntoja). No, totuuden nimissä on sanottava, että kyllä käytäntöihin suuntautuva opetusala yhtä lailla taitaa kavahtaa tuota sanaa. Käyttöteoria pitäisikin - aitoon ammattikorkeakoulutapaan - ristiä uudelleen, nimetä vaarattomammaksi.

Kyse ei oikeastaan ole sen kummemmasta kuin siitä, että "musta tuntuu" kirjoitetaan auki tietyistä näkökulmista. Ja tietysti mitä opettajaopiskelijoihin tulee, niin meidän toivotaan samalla myös kömpivän ylös vanhoista asennekuopistamme: "...tarkoituksena on saattaa opettajaopiskelijat pohtimaan omaa oppimistaan ja muodostamaan reflektoiva, pohtiva ote nykyiseen ja tulevaan opetustyöhön", sanoo meidän toteutussuunnitelmamme.

Pienryhmäni Infoähky eritteli ensimmäisessä opetustuokiossaan tietokäsitystä. Toivoaksemme hieman provosoimme kuulijoitamme tarinalla tuhatjalkaisesta ja rupikonnasta: Tuhatjalkainen kävelee joutuisasti tuhansilla jaloillaan - vertaa hommansa sujuvasti hoitavaan kouluttajaan - kunnes ilkeä rupikonna, jota moinen kaunokäynti kovin ärsyttää, tekee lamauttavan kysymyksen: Missä järjestyksessä sinä liikutatkaan noita jalkojasi?

1251982881_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva: Harpaphe haydeniana -lajin tuhatjalkainen.
Lähde: Wikimedia Commons,
kuvaaja: Franco Folini
Käyttöoikeus: Creative Commons Attribution Share alike 3.0.

Vastaavanlainen fiilis tulisi uskoakseni monille kirjastolaisille, jos heitä pyydettäisiin erittelemään vaikkapa toimintansa taustalla vaikuttavia ihmiskäsitystä, tietokäsitystä ja oppimiskäsitystä. (YSA muuten samastaa ihmiskäsityksen ihmiskuvaan. Se taas tarkoittaa omalta osaltaan sitä, että tiedonhankinnan tietokäsitys on erilainen kuin jonkin tietyn tiedonkäytön tietokäsitys.)

Eikö se muka riitä, että osaan opettaa tietokannat pitkin poikin, vaikka inhoankin opettamista niin, että... Ei riitä. Ei tietokantoja opeteta, vaan ihmisiä, vieläpä sillä tavoitteella, että heille olisi opetuksellasi jotain pitempiaikaista ja laaja-alaisempaakin myönteistä vaikutusta. Eikä sitä voi olla, ellet itsekään tiedä, millä maaperällä opetuksesi kanssa seisot.

Ehkä kuulostaa siltä, että olen juuri tullut herätyskokouksesta. Ei sinne päinkään. Olen ymmärtänyt lähtökohtien tunnistamisen merkityksen jollain lailla tätä ennenkin. Nyt vain toivon, että löydän siihen välineitä ja inhimillisiä peilejä. Tahtoo sanoa ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella opetuksen ja oppimisen kysymyksistä ilman että pelkää aiheuttavansa mielipahaa.

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.