AMK-kirjastopäivät 2010 järjestettiin 9.-10.6. Savonlinnassa. Lämmin kiitos järjestäjille mahdollisuudesta olla mukana! Tarkka lukija miettii onko otsikossa tarpeeton pilkku. Ei ole. Minä vasta harjoittelen otsikkoon tiivistämisen taitoa, joten joka merkki on taiten käytettävä. Siksi paljon mahtui kahteen päivään (ja yhteen yöhön) kokemuksia. Lukuisista antoisista, upeista tapaamisista huolimatta kaipasin ystävääni Päivi H:ta. Hänen näppäimiltään tämäkin tapahtuma olisi singonnut blogiin reaaliajassa. Ilahduin kun mukana oli ihmisiä, joihin olen tutustunut hyvin eri aikoina ja tilanteissa ja näin taas kohdattiin: Tarja, Kauko, Tuula ja Kaisa vain muutaman mainitakseni.

Kun järjestää kollegiaalisen ammatillisen tapahtuman, pitää huolehtia siitä, että osallistujat tuntevat itsensä tervetulleiksi ja tärkeiksi, paikalle tulosta palkituiksi. Toisaalta heille pitää järjestää jotakin mieltä vaivaavaa, jotta tapahtuman vaikutus ulottuisi loppusanoja pitemmälle. Asian ja viihteen pitää olla tasapainossa. Mielestäni nämä odotukset nyt täyttyivät.

Keskiviikon aamupäivällä saimme ottaa vastaan Savonlinnan kaupunginjohtajan ja kolmen ammattikorkeakoulun (Kymenlaakso, Mikkeli ja Saimaa) rehtorien sulosanat siitä, kuinka tärkeästä alasta onkaan kysymys. Osanottajia puhuteltiin mm. kirjastoalan rautaisiksi ammattilaisiksi. Tiivistyvän yhteistyön eri puolet korostuivat rehtorien puheenvuoroissa.

Kehittämishaasteena panin merkille mm. Mikkelin AMK:n Heikki Saastamoisen toteamuksen, ettei T&K&I-toiminnassa ole vielä löydetty kirjastoa. Niinpä. Saman teeman jatkumoon voisi liittää myös Anneli Pirttilän (Saimaan AMK) huomion siitä, että yhteistyössä kohtaavat käytännön toiminnot, talous ja organisaatioiden kulttuurit. Kirjaston ympäristötuntemukseen pitäisi kuulua kaikki nämä. Näkökulmien yhteensovittelua ja kohtaamispisteiden etsimistä siis riittää. 

Ragnar Lundqvistin (Kymenlaakson AMK) maininta digitaalisen kirjaston palveluiden räätälöinnistä liittyy mielessäni yhteen myös Ari Rouvarin myöhemmän KDK-esityksen kanssa. Painava sana oli Heikki Saastamoisen puheenvuorossa: Ammattikorkeakoulua ei ole ilman kirjastoa. Sirkku Blinnikka tiivisti rehtorien viestin: AMK-kirjastot muuttuvat, mutta niihin luotetaan.

Rehtorien jälkeen vuorossa oli Kimmo Tuomisen tarkastelu Kirjasto muutosten tuulissa. Tuominen korosti sekä historiaan että tulevaisuuteen katsomisen tärkeyttä. Hän muistutti Roger Cassin näkemyksestä, että tulevaisuutta ennustavat pikemminkin pysyvät kuin herkästi muuttuvat ajankuvan piirteet. Huomiota kannattaa siis kiinnittää pitkiin aaltoihin, ei pintakuohuun. Kymmenisen prosenttia ennustuksista toteutuu, so. 90 % siis ei... (Tuomisen puheenvuorosta ks. myös Päivi Ylitalo-Kallion merkintä Metropolian wiki-sivuilla.) Tuominen muistutteli mukavalla tavalla mieliin menneitä tiedonhallintavisioita Helsingfors Dagbladissa 1883 toivotusta puhelinkirjastosta Lancasterin (1978) näkymään itsenäisistä informaatioammattilaisista asiakkaiden proaktiivisesti toimivina kumppaneina. Monet näistä näkymistä luetaan myös webin ja sitä varhaisemman hypertekstin historiaan.

 

Yleisöä ja Kimmo Tuominen: Kirjasto muutosten tuulissa, mutta joka hius paikallaan.

Kimmon esitys johdatti osallistujat lounaan jälkeen kahdessa ryhmässä bussilla tai valkokylki M/S Puijolla kohti Punkaharjua. Takaisin tultiin vastaavasti toisella kulkuneuvolla. Laivamatkallakin työstettiin puolivakavasti päivien teemaa ryhmittäin virikesanojen ja Edward de Bonon Kuusi ajatteluhattua (Six thinking hats) -menetelmän avulla. Peruskäytössään ajatteluhatut ovat eräänlaisia ryhmäkeskustelun koodeja, joilla ilmaistaan kulloisenkin puheenvuoron edustamaa asennetta positiivisten puolten etsimisestä työjärjestyksestä huolehtimiseen ja kritiikin esittämiseen. Menetelmän tarkoitus on jäsentää keskustelua ja toisaalta harjaannuttaa omien luontaisten ajattelutapojen tunnistamiseen.

Retretissä saimme tutustua Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret -näyttelyyn. Kiinnostavasti ristiriitainen miete jäi siitä, mikä oli naistaiteilijoiden saaman nurjan aikalaisvastaanoton kokonaisvaikutus. Millaista taidetta olisi syntynyt myötämielisemmissä suhdanteissa? Tarvitseeko taiteilija aina taistelunsa olipa sen aikaansaaja mikä milloinkin? Voimaa on Helenestä ja "sisarista" totisesti löytynyt.

Ilta huipentui osaltani klo 2.26 ikkunani alta kuuluneeseen painokkaaseen puheenvuoroon, josta erottui sana kirjasto (erottui kirjaston nimikin, mutta se jääköön). Tämä kait kertoo kirjastoalan rautaisten ammattilaisten sitoutumisesta. Aate on läsnä meissä ubiikisti ja 24/7.

Torstain ohjelman aluksi Eppo van Nispen tot Sevenaer DOK Library Concept Centeristä Delftistä ravisteli totunnaisia käsityksiä otsikolla The library, dead or alive? The future of information.  Hän on muuten esiintynyt TEDx Rotterdamissa tänä vuonna. (Eppo van Nispen tot Sevenaer Harri Annalan haastattelussa Kirjastokaistalla 11.3.2010)

Eppo van Nispen tot Sevenaer. Kuvassa myös keltapaitaisia järjestäjien edustajia. Hyvin palvelu pelasi, mistä heille kiitokset!

Itselleni kolahti vauhdikkaasta esityksestä erityisesti huomautus nuorelle digitaalinen ei ole analogisen vaihtoehto sekä kysymys jos kirjastoa ei olisi, keksittäisiinkö se nyt? Tämä kysymys on tavallaan peilikuva Kimmo Tuomisen esiin nostamista historiallisista tiedonhallintavisioista. Vaatimus uudistaa ajattelua ja ympäristöä sai tiiviin muodon Fuck The System.

Oli ikävä taas huomata suomalaisen yleisön tapa katsoa esiintyjää kuin lasin läpi ulkopuolisena havainnoijana, osallistumatta. Tuskinpa se kielitaidosta oli kiinni - taatusti yleisö osasi englantia paremmin kuin Eppo suomea, mitä hän alkulämmittelyssä käytteli. Me nyt vaan emme osallistu. Saataisiinko siitä viestinnällisen kansallisominaisuuden määrittävä direktiivi, johon voisi vedota?

Kirjastonhoitajia Eppo luonnehti tekstiperustaisiksi oppijoiksi (text-based learners). Tämän näkökulman rajoittuneisuuden olen saanut huomata nykyisessä ekskursiossani ei-tekstuaaliseen ammattitekemisen kulttuuriin, jossa "kirjat ei merkitse mitään". Don't fix the books, fix the people, Eppo kannusti.

Ari Rouvarin esitys KDK:sta (Kansallinen Digitaalinen Kirjasto) puolestaan ei ollut ollenkaan Fuck The System, pikemminkin Hug The System, sanoisin, vaikka sisältölähtöisyyttä korostikin. Uusia käyttöliittymä-, indeksi- ja formaattiratkaisuja on tulossa yhdistämään tiedonhakua kirjastojen, arkistojen ja museoiden kokoelmista.

Ajatus mennä organisaatio- ja järjestelmälähtöisyydestä kohti mahdollisuutta hakea samaa kohdetta läpinäkyvästi eri tieto-organisaatioiden kokoelmista on kaunis, mutta epäilen sittenkin toisaalta sujuvaa käytännön toteutusta ja toisaalta asiakkaiden kykyä omaksua sitä. Oppimista tarvitaan ja ajattelun muutoksia. Ohjaaminen organisaatiorajojen yli on haaste. Huomaan ajattelussani ristiriidan sikäli, että nettimaailmassahan toimitaan juuri näin: on ihan sama mistä tieto löytyy, kunhan löytyy. Kirjastoarvoihin vaan ei sovi vaatimustaso "jotain sinnepäin" ja tasoa nostettaessa vaanii jäykkyyden vaara.

Mielenkiintoiset päivät olivat. Huolehditaanpa siitä, etteivät kirjastot näytä sääntöjen ja kieltojen kokoelmilta, kuten eräs arvio kuului. Fuck that System! 

Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.