Minä olen yhdestä maailmasta, Alec on toisesta, olemme eläneet kolmannessa ja tänä aamuna siirryimme taas uuteen. (Robert A. Heinlein: Tuomiopäivän komedia)

Mieluusti ajattelen, että oppilaitoksen informaatikko on (vähintään) kolmen maailman kansalainen. Informaatikko toimii nomadina opiskelijoiden, opettajien ja informaatiopalvelun todellisuuksissa.

 1282198374_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

It is a gift to have the ability to see the world through the eyes of others. Because when we do there is not just one world anymore.

Kuvan ja kuvatekstin lähde: Memoirs of a nomad -blogi http://memoirsofanomad.blogspot.com/ käyttöoikeus: sitaattioikeus.

Teoksessa Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä Yrjö Engeström (2004, 82-83) puhuu moniorganisatorisesta kentästä, jossa toimijat ovat riippuvaisia toisistaan ja vuorovaikutuksessa keskenään. Olennaista on, että saman kentän toimijoilla on yhteisiä kohteita, joita he tai ne jäsentävät omien toimintajärjestelmiensä kannalta. Kenttää ei siis puristeta yhdeksi yhteiseksi toimintajärjestelmäksi. Oppilaitosympäristössä esimerkiksi opiskelija, hänen kehityksensä ja tarpeensa, tunnistetaan yhteisesti, mutta häntä tarkastellaan eri tavoin opetuksessa, hallinnossa ja vaikkapa kirjastossa. Olennaista on kuitenkin, että nämä jäsennykset kohtaavat tarkoituksenmukaisesti.

Engeström ei kuitenkaan väitä, että kenttien jäsentyminen olisi suoraviivaista tai yksinkertaista. Niinpä kenttä voi hahmottua vielä vaillinaisesti maastona, jonka kaikkia olennaisia tekijöitä ei tunneta. Myöskään toiminnan potentiaalia ei ole täysin hahmotettu. Maastossa ei vielä ole paljon polkuja ja maamerkkejä.

Tässä organisaatiossa emme tiedä vielä, millaisessa ympäristössä informaatikko tulee toimimaan. Maasto ei ole vielä juurikaan avautunut kentiksi. Perinteisestä kirjastonäkökulmasta tarkastellen eroja ehkä tulisi erityisesti sen mukaan onko aiemmin itsenäisessä yksikössä vielä tai yhä kirjasto vaiko ei. Tällaisen eron korostaminen ei kuitenkaan ole hyväksi, sillä asiakkaiden tiedontarpeet eivät riipu siitä, mitä kirjastolle on historiallisesti tapahtunut tai ollut tapahtumatta. Toisaalta uusia kirjastoja tuskin lähivuosina syntyy. Sen sijaan tarvitaan uutta ajattelua tietoympäristöratkaisuiksi organisaatiossa toimivia ihmisiä palvelemaan.

Tässä tilanteessa mielestäni olisi melko lohduton vaihtoehto  ajatella itsensä nomadin sijasta yhden todellisuuden kykloopiksi, jonka ainoa silmä on valvova silmä. Mieluummin yrittää tarkentaa katsettaan erilaisiin todellisuuksiin ja myöntää reilusti tarvitsevansa  oudommissa ympäristöissä paikallisoppaita. Itsensä mieltäminen nomadiksi eikä kykloopiksi tai joksikin muuksi on tietysti persoonallisuuden, kehityshistorian, olosuhteiden ja oman tahdon muovaama valinta.

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.