Juhani Aho kuvaa lastussaan "Siihen aikaan, kun isä lampun osti" hienolla tavalla, tarkasti ja hellän ironisesti, teknologisen muutoksen kohtaamista, "järjestelmänvaihdosta" päreestä öljylamppuun ja sen eritasoisia vaikutuksia.

Alussa kohtaamme taloudellisen vasta-argumentin: "Seitsemän ja puoli markkaa, ja vielä öljy erittäin! Sillähän saa jo pärekupoja moneksi talveksi, jos ostaa tahtoo, mutta kun Pekka niitä kiskoo, ei mene penniäkään hukkaan." Näemme tekniikasta innostuneen isän huolellisesti valmistuttamassa matka-arkkuun sijaa, missä lamppu saadaan ehjänä kotiin tuoduksi.

Tarkkanäköisimmillään ja ironisimmillaan kirjailija on kuvatessaan Pekan toimintaa sen jälkeen, kun lamppu on sytytetty. Pekka menee omiin töihinsä kuten aina ennenkin. Lamppu ei mitenkään kuulu tai mahdu hänen maailmaansa. Niinpä hän, ryhtyessään paikkaamaan kenkiään, pistää päreen pihtiin ja sytyttää sen, kuten aina ennenkin. On vaikea uskoa, etteikö hän fyysisesti olisi nähnyt paikata kenkiään, mutta henkisesti hän ei kykene siihen, koska päreen valo kuuluu kenkien paikkaamiseen hänen paradigmassaan.

Lapsilla on hauskaa, kun he odottavat "paradigmojen törmäystä": "Me lapset huomasimme sen ennen kuin isä, joka, selin Pekkaan päin, kirvesvarttaan lampun alla veisteli. Emme kuitenkaan mitään virkkaneet, mutta nauraa kuhersimme vain keskenämme ja ajattelimme, että 'annas, kunhan isä näkee - mitähän sanoo!'

Isä toivottaa mielestään aiheettomasti teknokriittisen Pekan ivallisin sanoin menemään "vaikka saunaan tai saunan taakse". Ainakin itse luen jälkimmäisen osan aika kovaksi tuomioksi: saunan taakse viedään historiallisissa maalaiselämän kuvauksissa eläimiä lopetettavaksi. Paradigmat eivät voi elää rinnakkain julkisessa pirtissä; käytännöllinen äiti kyllä huomauttaa, että vielä päreitäkin tarvitaan - vanhemmalla teknologialla on sijansa elämisen tärkeillä reuna-alueilla. Myöhemmin kirjoittaja kertaa tämän saman teeman kuvaamalla kuinka savupirttiaika päättyy ja siirretään uunin kivien mukana saunaan, jossa Pekka "yhä vielä pärettä polttaen iltojansa viettää". Sinne menee myös osa vanhan viehätystä: uunin kivenraoissa asuvat sirkat.

1913231.jpg

Paradigmanmuutos traktorinpyörissä. Piikkipyöräinen ja ilmarenkainen Fordson-traktori kuvattuna Rauta ja petrooli -perinnekonetapahtumassa Hyvinkäällä 13.9.2008

Muistin taannoin välähdyksenä erään asiakkaani "entisestä elämästä ajalta ennen Windowsia", jolloin asensin ja toimitin mikrotietokonepohjaisia taloushallinnon järjestelmiä. Tällä asiakkaalla oli laitteisto omasta takaa, mutta asennusta odottava ohjelmisto edellytti käyttöjärjestelmän päivitystä uudempaan versioon. Kerroin asiakkaalle, että DOS pitäisi päivittää ja voimme sen tehdä. Sain vastauksen, jollaisia Pirsig nimittää mu-vastauksiksi: asiakas ei sanonut kyllä eikä ei. Hän vain ilmoitti, ettei hänen koneensa käyttöjärjestelmä ole DOS vaan BOS. Taisin ratkaista sen samalla tavoin kuin kauppias tarinassa vasenkätisestä mukista - "meillä on kyllä varastossa BOS:istakin uusi versio..." Vaistomaisesti en halunnut aiheuttaa asiakkaani maailmankuvassa sen suurempia muutoksia kuin uuden ohjelmiston käyttö jo saisi aikaan hänen päivittäisissä rutiineissaan. Olkoon BOS siis BOS versionmuutoksesta huolimatta.

Golembiewski, Billingsley ja Yeager jakavat organisaation kohdistuvat muutosinterventiot kolmeen eri lajiin: Alfa-muutoksessa riittää, että nykyisten indikaattorien arvoja saadaan siirtymään haluttuun suuntaan. Beta-muutos tarkoittaa, että mittausjärjestelmää muutetaan ja voimakkain muutostekijä eli gamma-muutos merkitsee paradigman muuttumista.

Juhani Ahon novellissa isä laittoi lamppuostoksellaan liikkeelle useammantasoisia muutoksia. Alfa-muutoksena kyse oli vain erosta valaistusvoimakkuudessa, jota nykyajan SI-järjestelmässä mitataan lukseina, yhden luumenin valovirtana neliömetriä kohti. Lapset eivät, odotuksen jännityksestä ja ensikokemuksesta toivuttuaan pidä muutosta pirtissä kovinkaan merkittävänä: "Ja kun vielä vähän aikaa katselimme, niin tuntui meistä, kuin olisimme jo aikoja sitten ajatelleet, että sen pitäisi palaa, niinkuin se nyt paloikin."

Beta-muutos näkyy siinä, että uusia tekemisiä tulee mahdolliseksi. Niinpä kertoja laitetaan kokeeksi lukemaan tekstiä lampun valossa. Ensimmäistä mittaria ei pidetä luotettavana: "isä käski minun ottaa aapisen ja mennä ovensuuhun koettamaan, tokko tuolla lukea näkisi. Minä menin ja aloin lukea 'Isämeitää'. Mutta silloin kaikki sanoivat, että 'se poika osaa sen ulkomuistista'. Silloin äiti sieppasi minulle virsikirjan hyllyltä, ja minä rupesin lukemaan 'Jerusalemin hävitystä'."

Lapset kohtaavat hetkellisen gamma-muutoksen jo ennen kuin ovat nähneet lampun palamassa. Heidän sosiaalinen statuksensa on muuttunut, sitä jäsennetään uudella paradigmalla:

- Tuolla tulevat Lamppulan lapset! huusivat kylän lapset, kun näkivät meidän tulevan. Me kyllä ymmärsimme, mitä he sillä tarkoittivat, mutta kuitenkin kysyimme me:

- Mitkä Lamppulan lapset - eihän meidän talon nimi ole Lamppula.

- Jos kohta - mutta eikös teille ole ostettu semmoista lamppua?

- No, mutta mistä tekin sen jo tiedätte?

- Sinun äitisi oli meidän pihan läpi kulkiessaan sanonut äidille, että teidän isänne on kauppamieheltä ostanut semmoisen lampun, että, kun se palaa, näkee vaikka nuppineulan lattialta, sanoi lautamiehen tyttö.

- Se kuuluu olevan ihan samanlainen kuin se, joka on pappilankin salissa - niin kertoi teidän isänne meillä vast'ikään, ja minä itse kuulin sen, sanoi kievarin poika."

Tätä muutosta ja siitä tiedottamista ovat edistäneet isä ja äiti - eivätkä ole pitäneet tarpeellisena tiedottaa siitä muulle 'henkilökunnalle'.

Dramaattinen ja pysyvämpi gamma-muutos näyttää tapahtuneen Pekan kohdalla, ei hänen ajattelussaan, vaan sosiaalisessa asemassaan. Hänen fyysisen elinpiirinsä painopiste siirtyi lampunvalon ulkopuolelle, pois pirtistä, samalla kun hänestä - ainakin isän silmissä - tuli luddiitti, edistyksellisen teknologian ja talon uuden, liki pappilan ja kirkon veroisen, imagon vihollinen.

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.