Osallistuin taannoin erään tekeillä olevan hankeraportin käsittelyyn. Tällaiset tilaisuudet ovat antoisia, etenkin silloin kun yhteisössä kohtaa erilaisia tiedonkäsityksiä ja tiedon käytön kulttuureita.

Raportti oli jo tässä, alustavassa muodossaan, kiinnostava. Siinä selostettiin useiden toimijoiden verkoston yhteistyötä eräässä tilanteessa ja tarkasteltiin sekä dokumentoitiin huomioon otettavia näkökohtia hyödyllisellä tavalla. Näiden ansioiden tultua esiin käsittelyn suunta kääntyi: missä ovat lähteet?

Tässä keskustelussa kohtasimme mielestäni hyvin havainnollisella tavalla kysymyksen kehittämishankkeisiin liittyvän kirjoittamisen luonteesta. Hankeraportti perustuu merkittävästi projektin aikana saatuun kokemukseen, jonka eritteleminen, tiivistäminen ja analysoivaan kirjalliseen muotoon pukeminen ei ole helppoa. Eikö siis ole sydämetöntä vaatia siihen vielä lähteitäkin? Suppean lähdekäsityksen pohjalta näin voi hyvinkin olla: kun asia osataan ja tiedetään, ei tueksi tarvita ulkopuolisia auktoriteetteja. Lähteillä on kuitenkin muitakin funktioita, kuten oman työn kytkeminen meneillään olevaan keskusteluun.

Näköjään myös opettajankoulutuksessa on erikseen painotettava tiedonlähteiden käytön ja osoittamisen merkitystä, se ei ole mitenkään itsestään selvää. Olisiko edes liioiteltua väittää, että lähteiden piilottelu on tietyllä tavalla toimivan opettajan helmasynti? Tämä saattaa liittyä Anne Mari Leinosen (2008) huomioihin toimintamallista, jossa opettajan keskeinen rooli on toimia tiedonhaltijana. Oma toiminta dynaamisen ja kokemuksellisen, enimmäkseen hiljaisen tiedon kanssa voi johtaa ristiriitaan, kun tiedonlähteiden merkitseminen liittyykin mielikuviin toisenlaisesta, staattisen tiedon kulttuurista. Näiden arvostamat auktoriteetit ovat erilaisia. 

Tiedonlähteiden merkityksestä on ammatillisessa opettajankoulutuksessa syytä puhua laajemmin ja nykyistä monitasoisemmin. Oma kokemukseni on, että opettajankoulutuksen pedagoginen ääni on paikoin liian normatiivinen ottaakseen huomioon osallistujat aikuisina toimivina opettajina. Koulutuksen on kyettävä dialogiin vaativalla tasolla ja otettava tässä huomioon myös osallistujien erilaiset taustat, osaamisalat ja kulttuuriset kompetenssit. Turhautunut opettajaopiskelija kaivaa itsestään esiin koulupojan tai -tytön ja aikuinen unohtuu.

Myös tiedonlähteitä tulisi käsitellä pelkkien vaatimusten sijasta esimerkiksi resursseina ja keinoina monipuolistaa omaa työtä. Tähän taas tarvitaan näkökulman esittäjän omakohtaista kokemusta ja siitä nousevia esimerkkejä yhdistyneenä tekniseen osaamiseen. Tilanteessa kaivattaisiinkin moniammatillista dialogia. Valitettavasti tähän tähtäävä ja siksi hyvin antoisa tiedonlähteiden käytön kurssi keräsi ainakin omasta ryhmästäni vähänlaisen osanottajia. Tarpeen se olisi kaikille.

1290086811_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva: Operaatio Lähde (Operation Source). Sukellusvene HMS Thrasher hinaa pienoissukellusvene X-5:ttä matkalla Norjan vesille 1943. Kuvan lähde: http://www.worldwar2database.com/html/naval_displays3.html Kuvan käyttöoikeus: public domain.

Lähteet

Leinonen, A.M. 2008, Ammatillinen opettajuus kansallisessa verkko-opetuksen kehittämishankkeessa, Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden laitos Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7360-9.pdf

 

 Creative Commons License 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.