Merkittävään osaan sosiaalisen median sovelluksista sisältyy seuraava edellytys: käyttäjän on rekisteröidyttävä, jotta hän voi käyttää sovelluksessa tarjolla olevaa sisältöä. Tämä ehto voidaan tulkita usealla tavalla.

  1. Sosiaaliseen mediaan liittyy se paljon puhuttu yhteisöllisyys, joka voi ilmetä vain rekisteröityneiden kesken. Tämä retoriikka on verkostojen ja yhdistystoiminnan retoriikkaa.
  2. Jäsenyyttä tarjoamalla sosiaalisen median palvelun tuottaja haluaa käyttöönsä tietoaineiston, jonka tuottamalla hyödyllä - ehkä aineistoa muualle välittäen - tuottaja rahoittaa palvelun. Tuotto tulee informaation jatkojalostuksesta ja käytöstä markkinoinnin apuna. Tässä on kyse plussakorttien retoriikasta.
  3. Rekisteröityminen estää tai ainakin vähentää asiatonta ja asiaankuulumatonta sisältöä. Tämä haittasisältö voi tulla ihmiskäsin koskematta spämmipalvelinten syytämänä. Rekisteröitymiseen voi liittyä myös muita varmistuksia, kuten konelukua vastustava kuvavarmennus eli captcha-koodi. Tämä on palvelun "puhtaana pitämistä".

1284882517_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Early bird. Kuva: Chuck Rogers @ Flickr http://www.flickr.com/photos/two-wrongs/174285859/. Lisenssi: Creative commons: Attribution-NonCommercial-ShareAlike 2.0 Generic.

Sosiaalisen median kehityksessä, jos sitä tarkastellaan innovaatioiden omaksumiskäyrän mukaisesti, on jo aikoja sivuutettu ensimmäiset vaiheet (innovaattorit ja varhaiset omaksujat, varhainen enemmistö). Heihin kohdistettujen markkinointikeinojen potentiaali on - jos markkinointia kovin tarvittiinkaan - kulutettu loppuun. 

Esimerkiksi osa oppilaitosten opettajista on vakaasti päättänyt, ettei koske siihen pitkällä tikullakaan. Henkisen torjunnan palomuurit on pystytetty.  (Osa opettajista taas mennä viipottaa sellaista vauhtia, että oppilaitosten hallinto miettii kuumeisesti hillintäkeinoja, mutta se ei kuulu tämän kirjoituksen piiriin.) Osittain sukupolvikuilua myötäilevä digitaalinen kuilu levenee ja se ei ole hyvä asia.

Minä uskon myös toisenlaisten sosiaalisen median retoriikkojen kehittymiseen. Pidän tärkeänä, että sosiaalisesta mediasta voidaan kertoa syvällisesti ja uskottavasti myös niille, jotka eivät halua - eikä heidän ole mikään pakko - omaksua sosiaalisen median alkuvaiheiden yksipuolista hands-on! -retoriikkaa. On kehitettävä sellaisia sosiaalisesta mediasta puhumisen tapoja, jotka mahdollistavat ennakkoluulojen päivittämisen asialliseksi ja ajanmukaiseksi näkemykseksi sellaisillekin, jotka eivät halua ottaa rekisteröitymisen askelta.

1284884228_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ikkunan takaa. Kuva: A Holmes @ Geograph Britain and Ireland project (www.geograph.org.uk). Lisenssi: Creative commons: Attribution-NonCommercial-ShareAlike 2.0 Generic  

Suoraviivaiset "tekemällä oppimisen" strategiat saakoot rinnalleen tähän tarkoitukseen kohdennettuna jotain sellaista, mitä aikanaan ehkä tavoiteltiin Päivi Erikssonin ja Marja Vehviläisen toimittamassa artikkelikokoelmassa Tietoyhteiskunta seisakkeella: teknologia, strategiat ja paikalliset tulkinnat (Jyväskylä: SoPhi, 1999). Hands on -oppimisesta kieltäytyminen ei saa estää perustellun näkemyksen luomista sosiaalisen median ilmiöistä. Koskemisen lisäksi on annettava lupa vain katsoa ikkunasta.  

 Creative Commons License 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.