Helsingin Sanomissa 4.9.2010 (s. A 21) tarkastellaan Mauri Pekkarisen kotimaisen polttoaineen tukilinjauksia otsikolla "'Hiilirannikkotuki' yllätti etelän energiayhtiöt". Ainakin minulle tuli tässä jutussa ihka ensimmäistä kertaa vastaan käsite biopuu.

Ruuhka-Suomen energiantarpeita on tällä haavaa vaikea tyydyttää kotimaisella biopuulla, näin jutussa joko tulkitaan tai ilman lainausmerkkejä siteerataan haastateltavaa, Vantaan Energian toimitusjohtaja Pertti Laukkasta. 

En ryhdy tässä etsimään sylttytehdasta, joka suoltaa biopuun kaltaisia termejä. EU-suomessa on nähty ja kuultu hullumpiakin.  Sen sijaan minua kiinnostaa tämäntapaisten käsitteiden kanssa toimiminen tietopalvelussa ja tiedonhankinnan opetuksessa.

Puuta, ihan bioa. Lähde: Flickr. Tekijä: nimimerkki Sirkku. Käyttöoikeus: Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 2.0 Generic.

Käsite biopuu rikkoo Ockhamin partaveitsenä tunnettua periaatetta vastaan. Ockhamin partaveitsen mukaan ei pidä olettaa tarpeettomia olioita. Biopuu on tarpeeton olio, koska "ei-biopuuta" ei ole olemassakaan.

Journalisti ei kuitenkaan käytä kieltä samaan tapaan kuin semantiikasta kiinnostunut ajattelija, kuten vaikkapa William Ockhamilainen.

Journalisti miettii esimerkiksi sitä, miten olla taloudellinen, välttää toistoa ja pitää yllä kiinnostusta. Siinä tarkoituksessa sopii sanoa biopuu silloin, kun tavoittelee jotakin sellaista käsitehirviötä kuin kotimainen puuenergia, jota saadaan todennäköisesti pelletistä, puukaasusta tai puuhiilestä. Tarvitaan napakkuutta ja sopiva sävylataus, nopeasti.

Tiedonhankintaa tekevä, opastava tai opettava ammattilainen taas pohtii, miten tavoittaa ja etenkin välittää asiakkaalle tarpeellinen käsitys merkitysten moninaisuudesta. Neljännesvuosisadan ikäero opiskelija-asiakkaisiin ei erityisesti helpota sitä. Maailmankuvan askelmerkit ovat hieman toiset.  Muuan opettaja totesi eilen häneltä kysytyn tunnilla vieläkö Kekkonen elää.

Perinteinen tapa kiertää nämä ongelmat on opettaa tiukan järjestelmäkeskeisesti ja "maassa maan tavalla tai kirjastosta pois" -mentaliteetilla. Sillä tavoin pysytään sillä pienellä YSA-raudoitetulla betonilaatalla, jota eri puolilta ympäröi arveluttava merkitysten höttö. Itse en voi eri syistä näin toimia. Täytyy hakeutua asiakkaiden ja heidän tietokäsitystensä pariin, sinne missä tapahtuu.

Tämä kaikki on pohjustusta uuden tietopalvelumuodon suunnittelulle. Siinä törmäilee tekniikan eri puoliin ja yllättyy tuon tuosta, mutta jotenkin tuntuu, että erityisesti se herkistää merkitysten sävyille.

 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.