Hankekirjoittaminen-kirjan julkaisun jälkitunnelmissa mietin sen syntyprosessien merkityksiä ja opitun hyödyntämistä tulevaisuudessa, jatkumoa. Kun kolmisenkymmentä ammattilaista pistää asiantuntemuksensa ja luovuutensa pitemmäksi aikaa peliin tietyllä tasolla jaetun päämäärän hyväksi, yhteinen energia ja tietämys on huikea. 

(Toisekseen yhteinen energia näkyy vaikka siinäkin millaisen joukkotappelun Malmi ja Koivukylä meinasivat saada aikaan siitä, kumman kulmakunnan tytölle muuan ilmeisesti komeahko poika "kuuluu". Mahtoivat joukot facebook-ahtautua turhan pienelle alalle. Maailma ei taida tässä suhteessa muuttua, mutta järjestäytyminen käy näppärämmin ja nopeammin.)

1269942866_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva: henkilösuhteita kuvaavan sosiogrammin "rihmasto". Lähde: http://www.sims.monash.edu.au/subjects/ims5023/files/week12/Week12-2005.htm (käyttöoikeus: sitaattioikeus)

Jatkumoa vastustavat toisaalta pyrkimykset katkoa ja rytmittää asioita organisatorisen hallinnan - kvartaaliajattelun - arvojen mukaan. Niiden kannalta verkosto on laahus, joka tarttuu ja hitaaksi tekee kuin synti konsanaan. Pitäisi keskittyä ydinbisnekseen ja välttää rönsyjä. Mutta entäs, jos luovuus ja luovuuden tulos asuvatkin niissä rönsyissä? 

Verkostoilmiöt ovat alati kiinnostavia, vaikka niiden perussanasto on jo ajat sitten mediassa kaluttu tuhannen ruumeniksi. Minua kiinostaa yhteisen kohteen hahmottuminen ja se, miten erilaiset tieto- ja oppimiskäsitykset tapaavat tai törmäävät yhteisellä kohteella.

Verkostoilmiöiden toinen puoli on pyrkimys yksilöllisyyteen ja tietynlaiseen ulkopuolisuuteen. Siinä on kysymys oman verkoston valitsemisesta ja viriketulvan suodattamisesta. Sosiologit ovat kaiketi jo pitempään tutkailleet kännyköiden tuottamaa yhteisöllisyyden muotoa, jossa entinen yhteisen kohteen ihmettely vaikkapa onnettomuuspaikalla vaihtuukin yksilön kokemuksen välittämiseksi mobiiliteitse omiin tarkoituksenmukaisiin verkostoihin.

Jo Mark Granovetter totesi 1970-luvulla, että "heikot" (so. epämuodolliset) yhteydet ovat tiedonkulussa merkittäviä. Tiedonvälityksessä sosiaalisten verkostojen hyödyntäminen taitaa merkitä myös tiedonlajien ja -käsitysten  muuttumista epäformaalimmiksi sekä sekoittumista institutionaalisten tietokäsitysten kanssa. Kuka hanskaa epämuodollisen tiedon ja formaaleihin tietokäsityksiin nojaavien järjestelmien rajapinnat, sillä on käsissään kultajyviä. Prosessien pitäisi tietty olla aidosti monensuuntaisia, jotta ne olisivat verkostoprosesseja.

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.