lauantai, 7. lokakuu 2017

Hei informaatikko, oletko kirjasto?

Kirjoittaessani blogia blogikurssin aikana tunnen itseni sadun tuhatjalkaiseksi, jolta monijalkainen kävely tuntui sujuvan luontojaan, kunnes ilkeä (vaiko sittenkin vain utelias?) rupikonna vaati reflektiota: Hei tuhatjalkainen, kertoisitko minulle, missä järjestyksessä liikuttelet jalkojasi?

Tuhatjalkainen_Atul612.jpg

Tuhatjalkainen. Lähde: Wikimedia Commons. Tekijä: Atul612. Käyttöoikeus Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 International license.

Erityisen hämmentynyt olen kysymyksestä Millainen media sinä olet?  Vastaavankaltaista tematiikkaa viljelee John Sobol (2015) teoksessa You are your media.  Kysymys ei olisi yhtä hämmentävä, jos se esitettäisiin muodossa: Oletko Sinä media? Tällöin voisin empimättä ja käsi sydämellä vastata: En. En ole objekti. Ehkä kysymystä on parasta lähestyä analogioiden kautta.

Tracy Kidder kuvaili uuden tietokonemallin suunnittelua vivahteikkaasti vuonna 1984 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Koneen henki. Esimies luonnehti koneen toimintaperiaatteet hahmotellutta suunnittelijaa eli järjestelmäarkkitehtia sanomalla:"Kaveri on elävä tietokonealan sanakirja ja tietosanakirja." Ilmaisun on luonnollisesti tarkoitus kertoa, että kyseinen henkilö hallitsee alansa laajalti ja syvällisesti sekä kykenee vieläpä pitämään osaamisensa hyvässä järjestyksessä, vastakohtanaan toinen henkilö, jonka mieli on vain yhden pinon syvyinen. (Kidder 1984, 57, 37-38.) 

Sävy on aivan toinen silloin, kun blogistia lähdetään haastamaan kysymyksellä "millainen media sinä olet?" Kysymyksen arvolataukset ja konnotaatiot paljastuvat, jos se muunnetaan kirjastonhoitajalle tai informaatikolle esitettäväksi kysymykseksi: "millainen kirjasto sinä olet?"

Vesa Suominen ottaa Pienessä kirjastofilosofiassaan (2001, 68) esille mahdollisuuden tulkita kirjastonhoitajaa sellaisen kulttuurin kautta, jota hänen kirjastonsa sisältö ilmentää. Kirjastonhoitaja ei kuitenkaan ole media jotakin käyttäjää tai käyttäjäryhmää varten; tällainen ajattelu olisi Suomisen syvästi kavahtamaa userismia. Sen sijaan kirjastonhoitajuus asettuu praktisen, poliittisen ja teknisen ulottuvuuden muodostamaan kolmioon.

Kriittisenä ja tunnustuksellisena kirjastonhoitajuus tunnistaa ja kritisoi vallan rakenteita. Teknisen ja poliittisen varaan rakentuvana institutionaalisena kirjastonhoitajuutena se myöntää vallan merkityksen esimerkiksi resurssien turvaajana. Kielellisen ja semioottisen osaamisen varaan syntyy se asiantuntemus, jota kirjastonhoitaja tai informaatikko tarvitsee sen tietämiseksi mistä on puhe ja miten ilmaistaan niitä erityisiä seikkoja joita tarvitaan. (Suominen 2001, 30-32, 56.)

Näiden kulttuuristen juuriensa tukemana kirjastolainen ottaa vastaan apua tarvitsevan asiakkaansa, mutta kykenee myös itse, minuuttaan ja kasvojaan menettämättä, nojaamaan tarpeen tullen asiakkaan tai ulkopuolisen asiantuntijan osaamiseen. Kirjastolainen ei ole media eikä kirjasto, mutta kenties hän omalta osaltaan on kulttuuri, yhtä kotonaan hyllyjen välissä tai tietokannoissa kuin avoimen netin blogistinakin.

Kirjallisuutta

  • Kidder, Tracy 1984. Koneen henki. Kirjayhtymä. (Alkuteos: The Soul of a New Machine 1981)
  • Sobol, John 2015.You Are Your Media. Flying Wolf Media.
  • Suominen, Vesa 2001. Pieni kirjastofilosofia: kirjastonhoitajuuden käsite sekä ammatillinen, opillinen ja poliittiskulttuurinen käytäntö. Finnish Information Studies 16. Tampereen yliopisto, Informaatiotutkimuksen laitos, Åbo Akademi, Institutionen för informationsförvaltning, Oulun yliopisto, Informaatiotutkimuksen laitos.

Creative Commons License
Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.

torstai, 21. syyskuu 2017

Väitöstutkimus esitarkastusvaiheessa: "miltä nyt tuntuu?"

Informaatiotutkimuksen alaan kuuluva väitöstutkimukseni kantaa nimeä Tiedonkäytön ilmiöitä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä: aineistolähtöinen tarkastelu ja käsitteellinen mallinnus. Olen halunnut tutkimuksessani tunnistaa tiedonkäyttöön liittyviä ongelmakohtia ja opiskelijoiden niihin soveltamia ratkaisumalleja suomalaisissa ammattikorkeakouluissa tehdyistä opinnäytetöistä. Tutkimuksen tarkoitus on toisaalta osoittaa, miten monimuotoinen,  tietyllä tavalla häilyvä ja hajanainen ammattikorkeakoulun opinnäytetyö kulttuurisena kohteena on ja toisaalta pyrkiä herättämään keskustelua siitä, miten opinnäytetyöprosessiin osallistuvat toimijat voisivat tunnistettuja ongelmia lähestyä ja ehkä tutkimukseni tulosten avulla myös paikantaa uusia ongelma-alueita.

Tutkimus on ensisijaisesti aineistolähtöinen (vastakohtana sellaiselle teorialähtöisyydelle, jossa aiemman tutkimuksen pohjalta muodostetaan hypoteesit, joita aineistolla testataan). Omassa sovelluksessani aineistolähtöisyys tarkoittaa, että olen vähitellen, muotoutuvan työteoriani ohjaamana, poiminut Theseus-tietokannasta opinnäytetöitä sekä ammatillisessa opettajankoulutuksessa tehtyjä vastaavia oppimistehtäviä ja rakentanut niitä yksityiskohtaisesti analysoimalla tiedonkäytön ilmiöitä paikantavan välineen, tiedonkäytön tasomallin.

Ei tyhjä pää vaan avoin mieli

Esimerkiksi Ian Deyn (1993, 229) esittämänä löytyy aineistolähtöisen lähestymistavan, grounded theoryn (GT), eräänlainen slogan: "ei tyhjä pää, vaan avoin mieli". Sillä viitataan ajatukseen, että laadullisia lähestymistapoja käyttävä tutkija ei voi, vaikka häntä "oikean tieteen" eli luonnontieteellisen tutkimusideaalin nimissä sellaiseen ehkä patistellaankin, ajatella olevansa aineistoaan tarkasteleva ulkopuolinen instrumentti, joka ei tuo kohteeseen mitään itsestään. Tutkimusaineistoa valitsevat, jäsentävät ja tulkitsevat perusteet ovat aina lähtöisin jostakin ja tämä pätee kaikkeen tutkimukseen. Eroa on vain siinä, uskalletaanko lähtökohdat myöntää ja osataanko niitä arvioida.

Se, että tutkijan "mieli on avoin" tarkoittaa, ettei varsinkaan tutkimuksen alussa lyödä lukkoon odotuksia siitä, mitä on tulossa ja mitä sopii nähdä. Ettei "pää ole tyhjä" puolestaan tarkoittaa, että myös kirjallisuuden käyttämiselle on laadullisessa tutkimuksessa oma aikansa: tutkimuksessa kyse ei ole kuvailusta vaan käsitteellistämisestä.

Vaikutusvaltaiset grounded theory -kehittäjät Barney Glaser ja Anselm Strauss antoivat tiukkojakin suosituksia lähteiden varovaisesta käytöstä varmistaakseen, että nuoremmat tutkijat oppivat tekemään eroa GT:n ja tiukasti teoriaohjatun tutkimusotteen välillä. Itseäni on puhutellut klassinen esimerkki: kuka tietää enemmän ja henkilökohtaisemmin lähestyvän kuoleman kokemisesta kuin lähellä kuolemaa oleva potilas? Kuunnellaan häntä eikä tarjoilla hänelle oppineita teorioita arvioitaviksi. Kuuntelemisen jälkeen on aineiston analyysin vuoro.

Miten käyttöteorioita tuetaan?

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyön kaltaisesta tuotoksesta ei kannata lähteä etsimään kovin edistyneitä näytteitä julkiteoreettisesti perustelluista ratkaisuista. Sen sijaan kannattaa yrittää nähdä, millaisia omia malleja eli käyttöteorioita opiskelijat ovat kehittäneet selvitäkseen kohtaamistaan ongelmista ja miettiä erilaisia tukemisen tapoja.

Yleisesti hyväksyttyä näyttää olevan esimerkiksi käyttää opinnäytetyön "teoriana"  Johari-ikkunan tai SWOT-ruudukon kaltaisia ongelmanratkaisuvälineitä  (ks. näistä esim. Krogerus & Tschäppeler 2012), jopa ilman lähteitä. Vielä vaikeampaan paikkaan joutuvat ne opiskelijat, joiden työn kokonaisuudesta jostain syystä katoaa suunniteltu sovellus ja "käytännölliseksi" aiottu työ joudutaan vauhdissa muuttamaan "teoreettiseksi". Opettajien ja kirjaston yhteistyöllä olisi enemmän annettavaa opiskelijan tukemiseksi tällaisissa tilanteissa kuin kummallakaan erikseen. Tämä kuitenkin edellyttää, että kirjastoon liitetty ahdas tiedonjärjestäjän rooli hylätään ja otetaan osaaminen käyttöön kokonaisuudessaan, luovutaan puuttumattomuuden periaatteesta (Kämäräinen & Saarti 2014).

Ammattikorkeakoulun tietokäsityksissä on tekemistä

Opinnäytetyöt eivät suinkaan olleet ainoita yllätyksellisiä aineistoja. Välillä luin tukka pystyssä eräitä opinnäytetyöoppaita ja esimerkiksi Opinnäytetyön laadun tekijät ammattikorkeakoulussa -suositusta (2006). Ammattikorkeakoulussa hämmästyttää sen haluttomuus (ehkä tosiaan pikemminkin haluttomuus kuin kyvyttömyys) tuoda esiin toimintansa perustana olevia käsityksiä tiedosta ja niihin liittyviä arvoja. Instituutio näyttää julkisesti pikemminkin yrityskasvojaan kuin kasvattajan ilmeitään. Höttöinen markkinointipuhe on syrjäyttänyt valistuksellisuuden, johon saattaisi livahtaa imagolle mukamas haitallista kriittisyyttä. Opinnäytetöiden analyysiin käyttämiäni käsitevälineitä on mahdolllista soveltaa myös ammattikorkeakoulun toiminnan tiedollisten perusteiden tutkimiseen.

Kirjallisuutta

  • Dey, Ian 1993. Qualitative Data Analysis: A User-Friendly Guide For Social Scientists. London & New York: Routledge.
  • Krogerus, Mikael & Tschäppeler, Roman 2012. The decision book: fifty models for strategic thinking. London, Profile Books. (Suomeksi nimellä Pieni suuri päätösten kirja : 50 toimivinta ratkaisumallia)
  • Kämäräinen Juha & Saarti Jarmo (2014) Library professionals' and partners' implicit principle of non-interference and writing-related interventions. QQML e-journal (4): 899-908. http://www.qqml.net/papers/December_2014_Issue/3411QQML_Journal_2014_KamarainenandSaarti_Dec_899-908.pdf
  • Opinnäytetyön laadun tekijät ammattikorkeakoulussa: suosituksia opinnäytetyötä ohjaaville. (2006) [Oulu, Helsinki], [Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Opetusministeriö].

Creative Commons License
Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.

perjantai, 2. syyskuu 2016

Tehtävä: suomalainen ammattikorkeakoulu pähkinänkuoressa

Tultuani väitöskirjaprosessissa siihen vaiheeseen, että käsikirjoitus on menossa aluksi ohjaajien, sitten tiedekuntahallinnon byrokratian ja edelleen esitarkastajien arvioitavaksi, on oikea aika miettiä tutkimuksen argumentin kokoamista tiiviimpään muotoon, kansainväliseksi artikkeliksi. Osa tätä tehtävää on tutkimuksen kontekstin eli suomalaisen ammattikorkeakoulun esittely napakassa muodossa, esimerkiksi artikkelin taustaosioon sopivasti.

En olisi informaatikko, ellen asettaisi kysymystä: missä tällainen esittely on tehty aikaisemmin? Kehittelen tätä merkintää vaiheittain siten, että muotoilen työhypoteeseja siitä, millaisia kriteereitä esittelylle tai siinä hyödylliselle lähteelle on asetettava ja testaan niitä tiedonhakujen avulla. Optimistinen lähtökohta on, että tällainen esittely on olemassa, löydettävissä ja käytettävissä; pessimistit taas ovat kertoneet, ettei suomalainen ammattikorkeakoulu kykene sellaiseen tai tarve moiseen ei ole tullut kenellekään pieneen mieleenkään. Tutkitaanpa asiaa avoimin mielin.

Haselnuss.jpg

Hasselpähkinä, varsin pähkinämäinen pähkinä. Tekijä: Andrzej Burak. Lähde: Wikimedia Commons. Käyttöoikeus: Public domain.

Tavoitteena olevan esittelyn tulisi täyttää ainakin seuraavat vaatimukset:

  1. Esittelyn kohteena on suomalainen ammattikorkeakoulujärjestelmä.
  2. Esittelyn kieli on englanti.
  3. Tyylilaji on pikemminkin erittelevä kuin markkinoiva.
  4. Esittely on julkaistu pysyvässä muodossa, ei siis esimerkiksi itsenäisenä www-sivuna tai blogimerkintänä, joka voi kadota varoituksetta jäljettömiin.
  5. Esittely on julkaistu foorumilla, jossa se tavoittaa esimerkiksi koulutusjärjestelmiä tarkastelevia tutkijoita.
  6. Esittely on mieluummin ytimekäs kuin lavea.
  7. Esittelyllä on lähdetakuuta (literary warrant) eli kirjalliset lähteet ja informantit on merkitty.

Vihjeitä otetaan mielihyvin vastaan. Tarkoitukseni on siis laajentaa tätä merkintää, tarvittaessa osiin jakaen, kun homma etenee.

2.9. aloitettua merkintää  jatketaan 3.9.:

Ilmeisiä tehtävän toteuttamiselle relevantteja aineistoryhmiä ovat ainakin seuraavat:

  • Ammattikorkeakoulua sivuavat väitöskirjat, niistä erityisesti englanninkieliset tai englanninkielisiä osajulkaisuja sisältävät. Kokonaan englanninkielisiä on tiedossani parikymmentä, joista 17 on julkaistu vuoden 2000 jälkeen. Kokonaismäärä on parinsadan tietämissä.
  • Kasvatustieteellisten julkaisujen tietokanta ERIC sisältää n. 50 vuoden 2000 jälkeen ilmestynyttä julkaisua, joissa käsitellään suomalaista ammattikorkeakoulua. (Tästä on jännä huomata, että tasan jaettuna vähemmän kuin joka neljäs ammattikorkeakouluun liittyen väitöskirjan tehnyt olisi julkaissut kasvatustieteestä ERIC:iin noteeratulla tasolla. Kaikki amk:hon liittyen väitelleet eivät toki ole kasvatustieteilijöitä ja julkaisut tapaavat kasautua tuotteliaille kirjoittajille muiden kustannuksella.)
  • Muut relevanttien tietokantojen keräämät julkaisut. Koulutusalojen substansseihin liittyvät kannat laajentavat hakualaa ainakin alkuvaiheessa liikaa.
  • Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston (Arene, Rectors' Conference of Finnish Universities of Applied Sciences) julkaisut
  • Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi, Finnish Education Evaluation Centre) arviointiraportit ja muut julkaisut
  • Yksittäisten ammattikorkeakoulujen ja niiden yhteenliittymien julkaisut. Tähän ryhmään sisältyy esimerkiksi ammattikorkeakoulukokeilun oppilaitoskohtaisia raportteja.
  • Oman erityisryhmänsä muodostaa Suomen lainsäädäntö, ammattikorkeakouluun suoraan liittyvät lait ja asetukset.

Creative Commons License
Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.

keskiviikko, 24. elokuu 2016

Datasta viisauteen ei ole (oiko)tietä

Tieteellisessä puhetavassa tavoitellaan selkeyttä, johon yhtenä osana kuuluu keskeisten käsitteiden määrittely. Informaatiotieteiden piirissä, mukaan lukien ex kirjastotiede ja informatiikka eli nykyinen informaatiotutkimus,  tämä tarkoittaa esimerkiksi käsitteitä data, informaatio ja tieto.

Israelilainen tutkija ja tietokirjailija Chaim Zins keräsi tutkimuksessaan Knowledge Map of Information Science informaatiotieteiden tutkijoiden ja kirjoittajien käsityksiä edellä mainituista peruskäsitteistä. Kun näihin lisätään käsite viisaus (wisdom) saadaan paljon käytetty DIKW-jäsennys, jonka tarkoitus on kuvata tiedon eri lajien tai muotojen välisiä suhteita ja niistä mahdollisesti muodostuvaa kokonaisuutta. Zinsin delfi-menetelmällä tekemä tiedonkeruu ja -analyysi osoitti kuitenkin, ettei tietoa kuvaavista käsitteistä todellakaan vallitse yhteisymmärrystä.

dukw.jpg

Kuva: Tämä ei ole DIKW vaan DUKW. Jälkimmäinenkään ei ole kovin selkeä. Lyhenne DUKW ei nimittäin paljasta ulospäin mitään ilman tietoa käytetyistä symboleista. DUKW tarkoittaa seuraavaa: D = suunniteltu vuonna 1942, U = utility eli hyötyajoneuvo, K = jokapyöräveto ja W = kaksi taka-akselia. Olennaisin ominaisuus eli amfibiokyky ei ilmene lyhenteestä. Puhutussa englannissa DUKW ääntyy toisinaan kuten duck tarkoittaessaan tätä erikoisajoneuvoa. (Kuvan lähde: Wikimedia Commons, käyttöoikeus public domain.)

Pohdin, lähteekö Chaim Zins artikkelin alussa vakavasti nominalistiseen suuntaan vai tekeekö hän ansaittua pilaa tieteenalastamme kysyessään pitäisikö information science ristiä uudelleen knowledge scienceksi. Tämä siksi, että alan piirissä on vahvoja tutkimusalueita nimeltä knowledge organization ja knowledge management. Information management tutkimusalana taas luetaan usein tietojenkäsittelytieteeseen tai -oppiin. Myöhemmin artikkelin edetessä käy hyvin ilmi käsitteiden information ja knowledge ongelmallisuus, kuten määritelmien ja niiden sitoumusten ristiriitaisuus.

Zins sai Critical Delphi -menetelmällä toteutettuun paneelityöskentelyynsä 57 osallistujaa 16:sta maasta. Monista muista tutkimuksista poiketen osallistujat on mainittu nimeltä tuotostensa yhteydessä. Heissä on monia suomalaisillekin informaatiotieteiden tekijöille ja opiskelijoille tuttuja henkilöitä, pääasiassa akateemisia tutkijoita, jokunen yritysten edustaja joukossa. Zins listaa kaikkien osallistujien paneelissa tuottamat avainkäsitteiden määritelmät ja esittää lopuksi oman yhteenvetonsa.

Tämän blogitekstin tarkoitus ei ole koluta määritelmien yksityiskohtia, vaan sen sijaan todeta artikkelin esille tuoma moninaisuus sekä esitellä jokunen käsitteiden metaforisen havainnollistamisen helmi.

Zins toteaa Conceptual Approaches -artikkelissa (2007), että yhtä mieltä ollaan suunnilleen vain siitä, että kolme avainkäsitettä data, information ja knowledge liittyvät yhteen, sen sijaan kiisteltävää on siinä, miten käsitteet ja niiden keskinäiset suhteet määritellään. Monet tarkastelijat eivät hyväksy neljättä käsitettä wisdom (viisaus), muiden joukkoon, koska sen edellyttämä näkemyksellisyys (insight) viimeistään vie mennessään objektiivisuuden rippeetkin, jos niitä voi olla mielellisessä knowledge-käsitteessäkään jäljellä. Zins jakaakin ydinkäsitteiden tarkastelut kahteen lohkoon, subjektiivisuuden hyväksyvään ja sitä torjuvaan. Ensimmäinen tarkoittaa näkemyksiä, joissa tietokäsitteitä sovelletaan myös ihmisen mieleen, toisessa taas puhutaan eri tiedonlajeista ihmisen empiirisesti tarkasteltavissa olevina tuotoksina (artefacts). Jälkimmäisen, objektivistisen lähestymisen, hän nimeää termillä universal.

Donald Kraftin esittämässä datan määritelmässä on jylhyyttä: "Datat ovat jakamattomia faktoja, 'totuuden' peruselementtejä ilman tulkintaa tai laajempaa kontekstia" (Zins 2007, 484). Sitaatit totuuden ympärillä hieman latistavat vaikutelmaa. James Martin (1990) tavoitteli aikanaan nähtävästi  jotain samaa julistaessaan huolellisesti rakenteistettujen hyperdokumenttien sisällöksi "fact linked to fact linked to fact". Siis näin rajatussa tietokäsityksessä ruusu on ruusu on ruusu eikä piikkejä (eli ristiriitoja ja monitulkintaisuuksia) laisinkaan.

Gordana Dodig-Crnkovin huomautus, että kaikki data on teorialla sälytettyä (theory-laden) sopii hyvin kuvaamaan tietokäsitteiden ja niiden perustojen moninaisuutta, sillä missä on teoria, on myös näkökulma, näkemys ja tulkinta. Charles Essin mukaan irralliseksi jäävä tieto on objektiivista ja siten hyödytöntä. Vasta kun kognitiivinen tieto muuttuu eettiseksi arvioinniksi päästään tavoittelun arvoiseen viisaaseen toimintaan.

Dodig-Crnkov esittää metaforan, joka oivasti kokoaa erilaiset tietokäsitteet yhteen: Data on villaa, josta kehrätään informaation langat. Näistä kudotaan tiedon (knowledge) kangas. Se, että siitä syntyy leikkaamalla ja ompelemalla hyödyllinen vaate, edellyttää viisautta. Zinsin artikkelista käy ilmi, ettei metafora ole Dodig-Crnkovin kehittämä, mutta ilmeisistä syistä en laita mainittua lähdettä tähän. 

Lähteet

  • Martin, James: Hyperdocuments and how to create them. Englewood Cliffs (N.J.): Prentice Hall, 1990 

  • Zins, Chaim: Conceptual approaches for defining data, information, and knowledge. Journal of the American Society for Information Science and Technology, 2007, 58.4: 479-493.

Creative Commons License
Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.

torstai, 11. elokuu 2016

Paradigmanmuutoksia

Vanha pesukone meni vaihtoon alettuaan kolista huoltoa vaativan oloisesti. Emme halunneet palata asiaan teknisen savun hälvettyä, kuten teknologiahuumorissa toisinaan leikkisästi kehotetaan menettelemään.

pesukoneen%20paneeli%20muokattu.jpg

Koneen vaihtuessa vaihtui myös koneellisen pyykinpesun paradigma toisen kerran. Ensimmäisen vaihdon muistan lapsuudenkodista, kun pulsaattorikone vaihtui automaattikoneeseen. Pulsaattorikone oli sellainen, jossa koneen käyntiaika voitiin säätää ennalta, mutta mm. veden vaihtamisesta piti huolehtia itse. Pulsaattorikoneen nimitys tulee edistyksellisestä laitteesta, jolla vesi saatetaan koneessa pyörimään vakionopeudella eikä hyrskytellä miten sattuu. Osattiin siis ennenkin. Tässä kolmannessa paradigmassa on automatiikan lisäksi ns. äly. Seuraava lienee jo mukana esineiden internetissä tai sen tulevassa vastineessa. Ehkäpä se antaa - vertaisverkkojaan konsultoituaan - ohjeita siitä, että jotkut rumpuun laitetuista vaatekappaleista olisi syytä pesun jälkeen kierrättää.

Tekniikan kehitys näyttää yleisesti ottaen menevän niin, että käyttäjän ja "raudan" väliin lisätään välittäviä kerroksia, joita toisinaan kutsutaan palveluiksi tai rajapinnoiksi. Nykyään ne ovat usein sulautettuja ohjelmistoja. Ohjekirja ei kertonut onko meidän koneessamme Java pyörittämässä sovelluksia. Erityisesti markkinointipuheessa kehitykselle pyritään antamaan paradigmaattinen luonne. Edellinen ratkaisumalli ei ole enää validi tai käyttökelpoinen, ei ainakaan ajanmukainen.

Ajattelutapa menee paradigmanvaihdoksessa uusiksi. Niinpä pesukoneen käyttäjä ei enää valitse ohjelmaa, vaan antaa yleiskuvauksen pyykistä ja sen jälkeen säätää prosessia tämän esivalinnan asettamissa rajoissa. Herkille materiaaleille ei saa laitetuksi 90:n asteen lämpötilaa vaikka itkisi. Itse asiassa lähtökohtaisesti tarjolla on ainakin minulle ennen näkemättömän matala 20 astetta. Toisaalta samaan lataukseen voi huoletta heittää kaikenlaiset pestävät all in one. Jos siis oma teknologiausko ja itsekunnioitus antavat periksi. Tällainen yleispesualgoritmi on kuin Marja Kurkelan tiedeparodiaromaanissa "Toinen nainen vasemmalta" esiintyvä Hympf-tilasto-ohjelma, joka ei viiksekkään assistentin käsissä vauhtiin päästyään tuntunut tarvitsevan sen paremmin dataa kuin parametrejakaan.

Joskus välittäviä kerroksia on liikaa. Suomalaisen kasvatustieteellisen tutkimuksen historia tuntee anekdootin, jossa väitöstilaisuuden opponentti kysyi väittelijältä erään tutkimuksessa esitetyn tilastollisen tunnusluvun perusteista. - "En tiedä, se tuli tietokoneesta", vastasi tarinan mukaan tämä nykyinen emeritus tieteenharjoittaja. Ammattikorkeakoulussa voidaan kiistellä "tietokoneesta tulevasta" prosenttijakaumasta, jossa kokonaisuuden osien summa on pyöristysten tuloksena enemmän kuin sata prosenttia. Onko tällaiseen yksityiskohtaan syytä tarttua, se kun voi viivästyttää opiskelijan valmistumista ja siten haitata tulostavoitteiden täyttymistä? Ammatillisesti seurauksena voi kuitenkin olla ns. elverum-efekti, jossa laskemisen sijasta luotetaan väärässä paikassa GPS:ään ja/tai epätarkkoihin pyöristyksiin.

Teknisten järjestelmien kehityksestä sekä käyttäjän ja koneen välisen suhteen muuttumisesta välittäjien lisääntyessä saa hyvän vertauskohdan katsomalla Youtubesta videon T-Fordin hallintalaitteista ja käynnistämisestä. Paradigmaerot tiivistäköön maininta, että vaikka vuoden 1925 mallisessa hopassa on kolme poljinta, mikään niistä ei ole kaasu ja kaksi on vaihdepolkimia.

Ammattikorkeakoulussa kyllä tiedetään, mikä on paradigma. Sanaa käytetään Theseus-tietokannassa 520:ssa ja ilmausta "paradigman muutos" 74:ssä tietokannan tietueessa. Yhden kerran kirjoitetaan "paradigmanmuutos". En tässä ryhdy katsaukseen käsitteen erilaista käytöistä ja näiden käyttöjen "tietoperustasta". (Ai! Kukas minua löi?) Tämän blogin painotuksin on luontevaa sen sijaan miettiä niitä tiedonhankinnan ja -käytön prosesseja, jotka luovat mahdollisuuksia ja oikeutuksen käyttää opinnäytetyössä paradigman käsitettä.

Yhteinen kysymys tieteen metodologioiden, substanssien ja sovellusten opettajille sekä kirjastohenkilökunnalle voisi kuulua: miten ohjaatte käsitteisiin perehtymistä vaikkapa paradigman kaltaisten koetinkivien osalta? Saavatko opiskelijat kehotuksen googlata käsitteen nimellä vai onko tarjolla jotain pedagogisesti kehittyneempää lähestymistapaa? Eräistä tutkimistani opinnäytetöistä voi näet tehdä tulkintoja, että ilman ohjausta opiskelijat päätyvät turvautumaan arkiajattelun mukaisiin käsitteisiin tai valmiisiin sitaatteihin silloin, kun pitäisi esimerkiksi määritellä opinnäytetyön kontribuution luonnetta ja muita sitoumuksia, joissa tarvitaan paradigman kaltaisia käsitteitä. 

Creative Commons License
Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.