Vanhoissa linja-autoasemilta otetuissa valokuvissa näkee toisinaan ajoneuvoja, jotka muistuttavat etuosastaan linja-autoa ja takaa pientä kuorma-autoa. Suomessa seka-autojen valtakausi oli sotien molemmin puolin, kun oli pidettävä liikkeessä suhteellisen niukat, mutta välttämättömät matkustaja- ja tavaravirrat maaseudun ja taajamien välillä. Kalat kulkivat myyjien mukana toreille ja maidot meijereihin seka-autolinjoilla. Ruotsissa seka-autosta käytettiin virallisemman kombibuss-termin ohella tarunomaista nimeä skvader.  Kombibussille nimen lainannut skvader on alkujaan huima mutantti, taiteilija Rudolf Granbergin luoma jäniksen ja metson yhdistelmä, johon verrattuna huovislainen pyymetso on kevyttä kamaa.

seka_auto-normal.jpg

Suomalainen seka-auto 1930-40-luvuilta. Lähde Wikimedia Commons. Lisenssi: PD50

Hybridit haastavat mielikuvituksen ohella yhteiskunnallisen tiedonhallinnan. Voi kuvitella, millaisen määrän harmaita hiuksia seka-auto-skvader on eri maissa aiheuttanut lainsäätäjille siitä lähtien, kun Kässbohrer Saksassa rakensi ja patentoi ”kuorma- ja linja-auton käytännöllisen yhdistelmän” 1900-luvun alussa. Seka-auto määritti uusiksi esimerkiksi liikennöitsijöiden keskinäistä työnjakoa; niinpä linja-autoliiken­nöitsijät ajoivat ponnekkaasti seka-autojen matkustajamäärän rajoittamista. Niinikään oli otettava kantaa seka-autojen katsastamista koskeviin määräyksiin: ne rinnastettiin katsastamisen suhteen linja-autoihin.

Myös ammattikorkeakoulu on eräänlainen hybridi,  omassa pyrkimyksessään ja itsemäärittelyssään  teoreettisesti korkeatasoisempi kuin vanha opisto ja käytännönläheisempi kuin tiedekorkeakoulu.

Hybridisyys ulottuu toimintakulttuurin eri osiin, yhtenä osana ammattikorkeakouluille ominaisten kirjoittamisen ja julkaisemisen tapojen etsimiseen.  Teos ”Hankekirjoittaminen: välineitä hanketoimintaan ja opinnäytetyöhön” (Haaga-Helia ammattikorkeakoulu 2010, toim. Pirjo Lambert & Liisa Vanhanen-Nuutinen) soveltaa yhtenä jäsennyksenään genrehybridin käsitettä.

Pirjo Lambert kuvaa teoksen artikkelissa ”Hankekirjoittamisen malli muotoutuu – metodologista tarkastelua”  kehittämisorientoitunutta kirjoittamisen hybridiä genreä,  jossa on piirteitä perinteisestä projektiraportoinnista, mutta lisäksi myös rakenteita, jotka ilmentävät työtoiminnan kehittämisen tavoitetta. Artikkelissa kuvatun genrekehittelyn tavoitteena on tuoda ”monologisen” raportointikielen rinnalle dialogia tavoittelevia ilmaisun muotoja, ”työelämän, tutkimuksen ja koulutuksen välisen yhteistyön” uudenlaisia ilmentäjiä.  

Ollessani mukana Hankekirjoittaminen-teoksen syntyprosessissa tutustuin erilaisiin keinoihin tuottaa ja ilmentää sisältöjen ja kirjoittajien välisiä yhteyksiä.  Yhdessä Mervi Lepistön kanssa laatimamme artikkelin ohella sain teoksen hakemistoa laatiessani tutustua läheltä siihen, miten eri kirjoittajat hahmottivat teoksen aihepiirejä ja niiden välisiä suhteita. Hakemiston kokoajana tein päätöksiä siitä, milloin tiettyjen näkökulmien välillä on nähtävissä hakemiston kannalta relevantti käsitteellinen yhteys. Perinteinen termi-termistä-vastaavuus ei siihen useinkaan riittänyt vaan tarvittiin käsiteanalyysia.

Kun toimitaan hybridien parissa, vaaditaan etenkin alkuvaiheessa kosolti rohkeutta hahmotella alustavin vedoin kohdetta, jota ei vielä ole olemassa:  kysytään rohkeutta tuoda näkyviin skvader, ”metso-jänis”, joka ei sovi totunnaisiin jäsennyksiin.

Creative Commons License 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.