Tunnustan, että osittain arvailen tai  ehkä voi sanoa, että muodostan työhypoteeseja. Pohdin tilannetta, jossa tiedonhaku aloitetaan kovin vaillinaisin tiedoin tai kehnosti määritellyssä kontekstissa (jos tietovajetta ei olisi lainkaan, ei tiedonhakua tietty ehkä tarvittaisikaan). Kuvaamassani tilanteessa tiedonhakija tulee kohteeseensa äkkinäisesti, kuin spontaanilla pystysukelluksella.

1336811382_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lähde: Wikimedia Commons. Tekijä: Fir0002/Flagstaffotos. Lisenssi: Attribution-NonCommercial 3.0 Unported (CC BY-NC 3.0).

Toki nykyinen kasvatustiede opettaa meille, ettei oppija tai tiedonhakija ole tyhjä taulu, vaan käyttää toiminnassaan hyväkseen aiemmin oppimaansa ja kokemaansa. Silti olen törmännyt tehtävänantoihin, joissa tiedonhakuaihe annetaan yhtenä terminä, vailla eksplisiittistä kontekstia ja sitten katsotaan, mitä opiskelijat aiheesta saavat irti. Nykyiset välineet tekevät sen toki mahdolliseksi ja entistä helpommaksikin. Pedagoginen mielekkyys ja välittyvät (piilo)viestit eivät ole ilmeisiä.

Mietitään tästä näkökulmasta esimerkiksi sanaa piilopirtti. Oletetaan, että se esittäisi "tehtävänantoa" ja googlataan hieman. Useimmat ensimmäisistä osumista antavat ymmärtää, että piilopirtit tarjoavat maksullisia majoituspalveluita. Toki ensimmäisten osumien joukkoon osuu myös sinänsä ansiokas kyläkunnallinen yritys vaalia historiallisten piilopirttien muistoa  nykyiseen mukavuustasoon sovittaen agrikaatin bensaa myöten. Näin siis Google (hypätään Wikipediaan viittaava osuma vielä yli ja palataan siihen kohta).

Entäs jos kokeillaan perinteisempiä sähköisiä tiedonhakuvälineitä? Aloitetaan siis oikeaoppisesti asiasanan etsimisestä (edelleenkään ei lähtökohtana ole muuta kuin yksi sana: piilopirtti ja se käyttötieto, että laskettavissa olevat kohteet ovat YSA-sanastossa yleensä monikossa).

Piilopirttiä ei löydy YSA:sta. Piilossa voivat sen sijaan olla mm. opetussuunnitelmat, konttorit, rikollisuus ja kivekset. Ei auta kuin hakea kylmiltään, kun apuvälineet eivät edes kuiski vihjeitä ilman kontekstia.

Helsingin yliopiston kirjaston HELKA-luettelon antamista viitteistä yksi liittyy talvisotaan mahdollisesti kevyehköllä tyylillä (Piilopirtin partio : seikkailukertomus talvisodan ajalta, kirj. Yrjö Muuranto 1962), yksi keisareihin (Langinkoski : keisarin piilopirtti, kirj. Ragnar Backström 1988).

Piilopirtin tytöt (kirj. Maijaliisa Dieckmann 1980) kertonee jotakin piilopirttiin liittyvistä toimijoista (tytöt). Salmensaaren piilopirtti : kappale Saloisten tarua ja Mustiala-muistoja (kirj. Eero Eerola 1934) antaa ymmärtää aiheen liittyvän menneisyyteen ja siitä kertomiseen. Painovuosikin viittaa historiallisuuteen.

ARTO-tietokannan löydöt (10 kpl) sijoittavat piilopirtille enimmäkseen taiteilijoita ja muita julkkiksia, myös pääministerin. Ehkä he ovat hädässä? Piilopirtin olemus viittaa näköjään asuntovaunuun tai ravintolaan.

Aihe on ilmeisen vaikea: jopa Wikipedia on avuton sen edessä. Artikkeli Piilopirtti tarjoaa vain suppeahkon määritelmän ja lähteet ovat paikallishistoriikkien tasoa. Artikkelia onkin kommentoitu huomautuksella: Eivät piilopirtit yksin isonvihan ilmiö ole.

Ongelman juurille päästäisiin ehkä sittenkin ARTO-tietokannan tuloksilla: Pirkko Kallion artikkeli Kaksi käsitystä isonvihan ajasta (Virke : 1983 : 5, s. 31-32) saattaisi antaa ymmärtää, että piilopirttien ja niille vetäytymisen yleisyys eivät olekaan kiistattomia. Tätä ei vailla kontekstia oleva kuvitteellinen tiedonhakijamme voi kuitenkaan tietää.

Tarinan opetus: tiedonhakua hyödyntävän opetuksen fiksuus on hyödyllisen pedagogisen asetelman luomisessa, sellaisessa scaffoldingissa eli oppimisen tukemisessa, jossa taustatiedot ja tehtävän muotoilu ovat tasapainossa keskenään ja suhteessa tarkoituksenmukaisesti valittuun aiheeseen ja näkökulmaan. Irtotermin armoille jättämisestä ei olisi ainakaan tässä tapauksessa hyvää seurannut. 

Muuten: kannattaisiko piilopirttien muistoa kuitenkin YSA:ssa vaalia eikä jättää sitä piilotiedon (ks. hiljainen tieto) varaan?

 Creative Commons License 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.