Eräs opiskelijakollegoistani opettaa mm. ajoneuvon käsittelyä. Taannoisessa lähitapaamisessamme hän esitteli auton käsittelykoetta ja sen arviointia. Nähdäkseni esitys oli rakenteeltaan tehty samalle pohjalle, millä koe esitellään sen suorittajille. Me emme sentään pääseet tai joutuneet ratin taakse. (Esityksen kuluessa luokasta kuului mutinaa, että olisipa tullut hylsyjä...) Opiskelutoverini näytti videon ajokokeen mallisuorituksesta ja samalla selosti sen kulkua. Esityksen tietyistä yksityiskohdista avautui todella kiinnostava näkymä tiedon muuntumisprosesseihin.

Ajokoulutuksessa mallisuoritus näytetään paitsi videolta myös käytännössä. Tällaisen koulutuksellisen kokonaisuuden aikana tapahtuu hyvin mielenkiintoisia tiedonmuuntelu- ja oppimisprosesseja.

SECI-malli. Lähde: Wikipedia, käyttäjä: Sunn. Lisenssi: PD

SECI-malli kuvaa hiljaisen ja eksplisiittisen tiedon välisiä muunnoksia. Malli on japanilaista lähtöä ja se liitetään erityisesti Ikujiro Nonakan ja Hirotaka Takeuchin nimiin. Graafisessa muodossa se esittää nelikenttänä periaatteelliset tiedon olemassaolomuotojen muunnokset organisaation käytännössä.

Sosialisaatiossa hiljainen tieto välittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muuntumatta välillä laajemmin lainkaan ulkoiseen muotoon. Auton käsittelyesimerkkiin sovellettuna tässä on kyse esimerkiksi "ajamisen kulttuurista" ja "tuntumasta", jota sinänsä on vaikea tai jopa mahdoton kielellistää. Opettaja voi ohjata ajo-oppilasta, mutta ohjeet ovat välittyvään hiljaiseen tietoon nähden viitteellisiä. Huomattava osa tästä tuntumasta saadaan jo hyvin nuorena, auton takapenkiltä käsin. Tähän liittyy myös eräiden käsitetutkijoiden kannanottoja siihen, että käsitteillä voi olla ruumiillis-kinesteettistä luonnetta. Käsite ei olekaan pelkästään mentaalinen representaatio tai mielikuva vaan toiminnallinen edustus tai toimintamahdollisuus, affordanssi.

Sisäistäminen merkitsee totunnaista käsitystä oppimisesta. Tieto on olemassa ulkoisessa muodossa, lähteissä, ja se saatetaan opiskellen osaksi oppijan omaa tietorakennetta. Liikennesääntöjen soveltaminen omaan ajamiseen ja ympäristön tarkkailuun on sisäistämistä. Esimerkissä mielenkiintoisia olivat pienet, hyvin tilannesidonnaiset niksit, joilla ajokouluttaja saa oman mallisuorituksensa nimenomaan sujuvaksi mallisuoritukseksi. Ne ovat hiljaista kouluttajan ammattitietoa. Niitä ei paljasteta koulutettaville...

Ulkoistamisessa hiljainen tieto saatetaan tallennettuun muotoon. Ulkoistamisen keskeisiä operaatioita ovat erilaisten mallien ja jaettujen käsitteiden luominen. Opiskelijatoverini havainnollisti tätä esittelemällä tekniikoita, joilla esimerkiksi taskupysäköinti saadaan sujumaan mallikkaasti. Kysymys ei ollut tässä sosiaalistamisesta, koska emme olleet samassa autossa, jossa tätä toimintaa olisi omaksuttu esimerkin kautta.  Sen sijaan tieto nimenomaan saatettiin ulkoiseen muotoon, puheeksi ja videon yksityiskohtia osoittaviksi eleiksi.

Yhdistäminen on ulkoistetun tiedon yhdistelevää käsittelyä, jossa eri lähteiden sisällöt ja näkökulmat kohtaavat. Jos olisimme esimerkiksi tutkineet kirjoitettuja liikennesääntöjä ja niihin liittyviä oikeustapauksia olisi tapahtunut yhdistämistä. Jos olisimme lisäksi demonneet niitä simulaattorilla, kyse olisi varmaankin ollut osin sisäistämisestä ja osin tietojen yhdistämisestä.

(Aiheesta enemmän esim. Nonaka, I. & Konno, N. 1998. The Concept of "Ba": building a foundation for knowledge creation. California Management Review 40 (3), 40-54.)

Nämä prosessit olisivat hyvin kiinnostavia esimerkiksi informaatikon ammattiosaamisen kehittämisen kannalta. Opettajien vastaavista prosesseista on kirjoitettu huomattavasti enemmän. Opettajille sallitaan oman työskentelyn reflektointi ja jopa sen kirjallinen pohdinta. Sitä kannustetaan. Eikö olisi mukavaa, jos kirjastolainenkin saisi olla reflective practitioner?

Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.