Opinnäytetyössä on aina jonkinlainen tietoperusta. Sitä kutsutaan myös esimerkiksi teoriataustaksi, teoreettiseksi taustaksi tai viitekehykseksi. Sen ilmentymä yksittäisessä opinnäytetyössä saavutetaan yleensä kirjallisuuskatsauksella. Jostain syystä opiskelijat kutsuvat sitä teoriaosaksi eikä tätä termiä taas opinnäytetyöoppaissa juuri näe.

Suomi24-portaalin opinnäytetyöfoorumilla opiskelija valitti, että hänen pitäisi toimia opponenttina eikä huono opettaja ole osannut selittää Teoriaosan ja Empiirisen osan (sic!) eroa. Tekemistä siis selittäjillä riittää.

Orwellin vuonna 1984 ilmestyi Commodore 64 -kotitietokoneelle hieman erikoisempi peli, jota aikanaan itsekin pelailin. Siinä ei taistella, se on johdonmukainen ja silti se tarjoaa pieniä suunnitteluhaasteita. Muutkin ovat pitäneet siitä, koska konsepti elää edelleen, jopa nettiselaimella pelattavana versiona.

Incredible machine -kuvakaappaus

Ratkaisu tehtävään: pudota koripallo. The Incredible Machinella rakennettu deterministinen systeemi. 
Lähde: http://games.holyfile.com/ Käyttöoikeus: sitaattioikeus.

The Incredible Machine (TIM) on eräänlainen deterministisen systeemin demo. Simulaattoriksi sitä ei voine kutsua, koska sen kuvaamaa ympäristöä tuskin on todellisuudessa olemassa. Peliksi sitä voi nimittää, koska valmiiden tehtävien ratkaiseminen kerryttää pisteitä. Pelissä rakennetaan annetuista komponenteista kokoonpano, joka toteuttaa tietyn tehtävän, yleensä toimittaa esimerkiksi pallon pisteestä A pisteeseen B erilaisten apuvälineiden vaikutusten muodostamassa ketjussa.

Voisiko ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessia pitää TIM:n kaltaisena deterministisenä koneena? Osa opinnäytetyöoppaiden laatijoista tuntuu salavihkaa lähestulkoon allekirjoittavan tämän väitteen. Voiko tällaisen taustaideologian selvemmin ilmaista kuin Jorma Kananen teoksessa Kehittämistutkimus opinnäytetyönä (2012, s. 117): ”[k]vantitatiivinen aineisto tuo juuri sen tuloksen, jota lähdettiin etsimään". Heureka!

Marja Kurkelan romaanissaan Toinen nainen vasemmalta parodioima assistentti kehottaa ohjattavaansa ensiksi luopumaan yksittäisistä menetelmistä, koska menetelmäkeskeisyys on ehdottomasti tuomittavaa. Tietokone hoitaa kyllä analyysit. Kun selviää, etttei aineistoa oikein ole löytynyt, siihenkin on ratkaisu: Merkitsette puuttuvia datoja nollalla. Mutta on positivismillakin rajansa:  – Se aihe… keskeytin.--- – Mmmm … aihe ja aihe … luoja varjele näitä humanisteja … näiltä humanisteilta ... Eiköhän se siitä! (Marja Kurkela: Toinen nainen vasemmalta 1977, 99.)
Lopuksi kertoja päätyy tutkimaan tilastollisesti entisen miesystävänsä ja oman nykyisenkin ystävättärensä suhdetta.

Oma opinnäytetöiden tiedonmuodostuksen tarkasteluni lähtee siitä, että opinnäytetyön tekeminen tapahtuu useiden sosioteknisten järjestelmien muodostamassa kokonaisuudessa. Osa siihen liittyvistä prosesseista pyritään saattamaan hyvinkin vakioituun muotoon, lähelle konetta. Hallinto kuljettaa opinnäytetyön lähdöstä maaliin sitä edustavina artefakteina tietojärjestelmissä. Eräät ammattikorkeakoulut lähettävät opiskelijallekin tekstiviestejä siitä, miten hänen työnsä etenee. 

Opinnäytteen tietoperustan rakentaminen ei ole deterministinen prosessi. Tosin jotkut oppaat  vakuuttelevat, että kokenut tarkastaja ihan varmasti huomaa, jos tietoperustasta puuttuu jotakin olennaista. Urkundin taas on tarkoitus napata ne tapaukset, joissa ehkä on lainattu liikaa.

Näiden äärilaitojen väliin jää se pelitila, jossa opinnäytetyön keskeiset toimijat, tekijä, ohjaaja ja työelämäkumppani pyrkivät kohti tavoiteltavaa lopputulosta ja toivottavasti kohtaavat oppimisen mahdollisuuksia. Siis todellakin lasken myös ohjaajan oppimiskykyiseksi ja -haluiseksi. Sitä taas ihmettelen, kuka on huutanut Tuu pois sieltä, siellä on peli niin, että kirjasto on sanat kuullut ja kätkenyt syvälle sydämeen, johon ei mahdu kahta ämmää.

Tietoperustan rakentamisessa pelataan pitkälle käsitteillä, käytetään niitä sekä kohteina että työkaluina. Tämä on sitä aluetta, joka ammattikorkeakoulun opiskelijalle on ennestään aika outoa. Kirjastolle se taas on päivittäistä kauraa, joka pitää vaan osata pakata pedagogiseen muotoon nykyaikaisen tietoympäristön realistisesti huomioon ottavalla tavalla. Pitää kyetä muuntamaan oma rutiiniosaaminen tukemaan opiskelijan ainutkertaista kokemuksellista prosessia. Oman tiedon syöttäminen ei toimi, se ei ole oikea pelipallo.

Interventionistinen tutkimusote mahdollistaa sen, että tarvittaessa pelin sääntöjä muutetaan. Todelllisuutta tutkitaan, jotta sitä voitaisiin muuttaa ja todellisuutta muutetaan, jotta sitä voitaisiin tutkia, kuten Kemmis ja Wilkinson Action research in practice -teoksessa (1998) tiivistivät. Opinnäytetyön tiedonmuodostusta tutkittaessa tämä voi tarkoittaa sitä, että tutkitaan tapahtuvaa prosessia ja toisaalta kehitetään mahdollisuuksia muuttaa vallitsevaa tilannetta esimerkiksi muuttamalla niitä käytäntöjä, joilla tietoperustan muodostumista tuetaan ja ohjataan. Kai Halttunen voi antaa vinkkejä siitä, miten opiskelijat saadaan ohjattaviksi tulemaan.

Ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä organisaation rutiini ja opiskelijan ainutkertainen kokemus kohtaavat, mikä tekee sekä tiedonkeruusta että interventioiden toteuttamisesta ketteryyttä vaativaa. Voivatko informaatikko ja interventionisti yhdessä ahtautua Elmon pelipaitaan, mennä kentälle ja saada tietoperustasta vauhdissa kiinni?
 

Creative Commons License 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.