Helsingin Sanomat omistaa 30.11. yli kaksi aukeamaa suomenkieliselle Wikipedialle. Vastaavien kansainvälisten tutkimusten maliin on poimittu joukko artikkeleita (134 / 336 551 eli 0,04 %:n näyte) ja annettu ne kunkin artikkelin aihetta tuntevien tutkijoiden arvioitaviksi. Artikkelin mielestäni merkittävin huomio esitetään heti alussa: perinteinen suomenkielinen tietosanakirja on genrenä kuollut ja Wikipedia on korvannut sen. Artikkelin antama kuva Wikipedian sisällön muotoutumisesta on oman messunsa arvoinen. Sen sijaan Wikipedian kaltaista dynaamista ja heterogeenista projektia ei voi arvioida sisällön laadun kokonaisuutena, mitä kuitenkin näillä näytetutkimuksilla sitkeästi yritetään.

Jos Hesarin juttukokonaisuus sytytti jonkun ryhtymään muokkaajaksi, hyvä niin. Jos joku opettaja tai kirjastolainen huomasi, että tähänhän on minunkin muodostettava oma kanta, aina parempi. Ja jos Wikipedia tuon artikkelin tai ehkä tämän kirjoituksen herättämänä otetaan ensimmäistä kertaa jossain organisaatiossa puheeksi perustellun kannan muodostamisen tarkoituksessa, niin mainiota, erinomaista.

Olen omassa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden lähteitä ja tiedonmuodostusta käsittelevässä tutkimuksessani parhaillaan tiivistämässä esitutkimukseni tuloksia, joiden pohjalta olen luonut varsinaisen tutkimuksen alustavat ongelmanasettelut. Esitutkimukseeni poimin näytteen Wikipediaan viittaavista amk-perustutkinnon opinnäytteistä vuodelta 2010 ja kävin tästä näytteestä läpi lähdeluettelot. Esitutkimukseni tarkoitus oli hahmotella sitä, millaisia tutkimusongelmia opinnäytetöiden kiinnittyminen olemassa olevaan tietoon voi herättää. Hyväksytyt opinnäytetyöt ovat opiskelijoiden tulkintoja ammattikorkeakoulujen tiedonkäsityksistä ja tietoon kohdistuvista arvostuksista. Toukokuussa 2012 tallentamani lähdetyyppien luettelo löytyy täältä. Tyyppejä oli tuolloin 36, Wikipedia yksi niistä.

Päädyin esitutkimuksessa tyypittelemään lähteet turvatakseni sujuvamman prosessin tuolloiseen tarkoitukseen. Syvällisempi tarkastelu on tehtävissä piirreanalyysin avulla. Kirjastokielellä sanoakseni lähteitä tulisi tarkastella fasetoituna rakenteena. Prosessin tarkoitus olisi tunnistaa kustakin lähteestä riittävä joukko piirteitä, joiden järjestystä ja sitomista toisiinsa sopii viilata eri tarkoituksiin myöhemmin.

Lähes 40 lähteiden tyyppiä, joiden määrä kasvaisi huomattavasti, jos www-sivuihin alettaisiin soveltaa esimerkiksi jonkinlaista genre-analyysia, soveltuu sen sijaan oikein hyvin haasteen heittämiseen. Hyvä lukija, ovatko Sinun informaatiolukutaitosi ja siihen liittyvät pedagogiset valmiutesi sillä tasolla, että pystyt käsittelemään vaikkapa liitteessä luettelemani lähteiden tyypit amk-opiskelijoiden, erityisesti opinnäytetyöntekijöiden kanssa? Annetaanko Sinulle riittävät resurssit tämän moninaisuuden kunnolliseen tarkasteluun?

On olemassa helppo tapa käsitellä opinnäytetöistä löytyvää lähteiden kirjavuutta. Leikin nimi on Ei, Juu, Vaarin housut. Siinä opettaja tai informaatikko asettaa itsensä opinnäytetyön tekijöiden käytettäväksi vastaamaan peruskysymykseen: Voiko tätä käyttää lähteenä työssäni, joka käsittelee aihetta X? Oman kokemuksensa ja tuntumansa pohjalta leikkijä antaa jonkin noista vastauksista: ei käy, anna palaa tai en ymmärrä kysymystä.

Kimmo Mäki esittää väitöskirjassaan Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit: työkulttuurit ammattikorkeakoulu-opettajan toiminnan kontekstina kaksi kärjistettyä ammattikorkeakoulun opettajatyyppiä, joista toinen mieluusti asettaa itsensä suodattimeksi edustamansa tradition ja opiskelijan väliin. Opinnäytetöissä käytetyt ja hyväksytyt tiedonlähteet antavat viitteitä siitä, millaisia tiedonkäsityksiä nämä traditiot kantavat mukanaan.

Asiaan liittyy ongelma. Puhtaaksiviljeltynä ja opinnäytetyövaiheessakin seurattuna tällä toimintamallilla ei ole mitään tekemistä nykyaikaisen pedagogiikan tai informaatiolukutaidon kanssa. Tarkemmin sanottuna kysymyksessä on sellainen behaviorismin sovellutus, jossa leikkiin antautuva tekee itsestään opinnäytetyöprosessin osan, hommassa välttämättömän suodattimen. Syntyykö näin sellaisia ammattilaisia, joilla on valmiudet toimia kehittämistehtävissä 2040- ja 2050-luvuilla?

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä