Jos pitäisi valita henkilökohtaisesti kiehtovin informaatioalan opinnoissa esiin tullut käsite, minulle se olisi fasetti. Minulle fasettiajattelun perusteiden oivaltaminen merkitsi sitä, että aiheiden ja käsitteiden moni-ilmeisyys sai muodon. Käyttöön avautui perustavasti uudenlainen ajattelumalli. Toisaalta olen aika varma siitä, että monelle kirjastotieteen opiskelijalle fasettiajattelu lähikäsitteineen kuului hohhoijaa-kategoriaan. Näissä vaikeuksissa on enimmäkseen kysymys pedagogiikasta.

Faseteista on nimittäin aika vaikea puhua, etenkin jos viittaa Ranganathaniin ilman väliportaita. Outi Meriläinen teki aikoinaan suuren työn fasettiajattelun ymmärrettäväksi tekemisessä teoksessaan Perustiedot kirjastoluokitusten ymmärtämiseksi. Esimerkit ovat tämän päivän lukijalle tylsähköjä, mutta prosessin kuvaus on havainnollinen.

Timanttien leikkauksia fasettipintoineen. Copyright (c) Diagram by Jürgen Schoner (July 2004), with English translation by Gregory Phillips. Permission is granted to copy, distribute and/or modify this document  under the terms of the GNU Free Documentation License, Version 1.2  or any later version published by the Free Software Foundation; with no Invariant Sections, no Front-Cover Texts, and no Back-Cover Texts. (Kuvalähde: Wikimedia Commons)

Pohjimmiltaan faseteissa on kyse ennen kaikkea ajattelutavan joustavuudesta.  Arkijärki kohtelee helposti asioita esineinä, jotka olemuksensa puolesta kuuluvat tiettyyn lokeroon ja sillä siisti. Kaikki muut jäsennykset tämän päälokeroinnin rinnalla ovat sitten lisäkirjauksia, linkkejä tai ristiviitteitä, heikompia jäsennyksiä. Käsitteet ja aiheet eivät kuitenkaan ole esineitä.

Kuva yllä viittaa Ranganathanin käyttämään timanttianalogiaan, josta sana fasetti (suomeksi viiste) on peräisin. Ranganathan ajatteli, että käsitettä tai aihetta voi pyöritellä kuten timanttia käsissään ja nähdä sen eri kulmista erilaisena, riippuen siitä, millä tavoin yksityiskohdat paljastava valo osuu siihen. Samasta timantista on kuitenkin kyse. Aiheessa kukin fasetti on merkityspiirre, yksi näkökulma ja ulottuvuus tarkastella aihetta ja linkittää se toisten yhteyteen.

Olen aiemmin kirjoittanut termijumista, tilanteesta, jossa tiedonhaku ei onnistu, koska hakijalta puuttuu ajattelun joustavuutta: aineiston on löydyttävä juuri sillä termillä ja termin muodolla, joka hänellä on mielessään. Jos se on eri kuin YSA:n käyttämä, niin sääli vain YSA:aa ja kirjaston imagoa. Huti mikä huti ja kirjasto sucks.

Kirjaston pitää kyetä kehittämään sellaisia toimintamalleja, joissa asiakasta vaivihkaa ohjataan käsitteellisen ajattelun joustavuuteen ja aiheensa eri ulottuvuuksien tunnistamiseen. Aihe on etenkin aloittavalle opiskelijalle helposti pistemäinen.

Tässä on saumaa yhteistyölle opettajien kanssa. Ammattikorkeakoulussa ei kuitenkaan niiden, joiden mielestä käsitteellinen ajattelu kuuluu vain yliopistoon. Moniulotteinen ajattelu löytyy monista tutkimusmenetelmistä, esimerkiksi grounded theoryssa ja monissa tilastollisissa menetelmissä se on keskeinen. Myös jokaiselle kyselyn tekijälle asteikostaan tuttu Charles E. Osgood kehitteli nimenomaan moniulotteista rakennetta, käsitteiden merkityksiä eri suuntiin jäsentävää semanttista differentiaalia. Kun näihin viittaa, valveutunut opettaja ottaa fasettiajattelun kopiksi ja yhteisymmärrys syntyy. 

Tiedonhakua on ohjattava siten, että aihe alkaa saada ulottuvuuksia: tarkentavin kysymyksin siihen löytyy useita näkökulmia ja abstraktiotasoja, jolloin tiedonhaku tuottaa tulosta. Jos opiskelija voi jatkaa aiheensa työstämistä tiedonhaussa syntyneen oivalluksen tuella, hän palaa kirjastoon toistekin.

Kehitin tuota tiedontarvekeskustelua varten vakiorakenteen, jonka toteutin tietynlaisena käsitekarttapohjana, Ideatakiaisena. Ideatakiainen ohjaa keskustelua peilaten aihetta tiettyihin yleisen tason fasetteihin, nimittäin: toimintaan, toimijaan, toiminnan kohteeseen, ongelmaan, asiakkaaseen ja välineeseen sekä tarvittaessa paikkaan ja aikaan, tietysti tilanteeseen sopivien kysymysten muodossa. Näistä yleensä löytyy esimerkiksi hankkeille tai opinnäytteille hyödyllisiä rakenteita. Joka tapauksessa on olennaista, että aiemmin pistemäistä aihetta voikin dialogissa lähestyä useasta suunnasta ja siltä pohjalta YSA:kin alkaa maistua. Seisten tämä ei kuitenkaan onnistu.

Joku viikko sitten olivat muutamat opiskelijat vanhasta muistista kyselleet "sitä miestä, joka neuvoo hyvin". Voiko parempaa suositusta toimintamallille saada?

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.