Meneillään olevan Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssin, tutummin ITK:n, teemana on tänä vuonna Januksenkasvoinen tietotekniikka; onko digitaalinen media meille uhka vai mahdollisuus?

 

Janus-patsas Vatikaanin museossa. Lähde: Wikimedia Commons, kuvannut  Fubar Obfusco. Tekijänoikeus vanhentunut.

Roomalaisen mytologian Janus liittyy alkuihin, loppuihin ja muutoksiin; hahmolla on kahtaalle suuntautuneet kasvot ja siis myös kaksi katsetta. Esimerkiksi kuukauden nimessä January katseet suuntautuvat päättyvään ja alkavaan vuoteen.  ITK:n teemassa kysytään, näyttäytyykö digitaalinen media uhkana vai mahdollisuutena. Perusteltuja syitä on molempiin vastauksiin ja ne elävät rinnakkain.

Konferenssin avauspuheenvuoroissa kaksikasvoisuutta ei pidetty pahana, sen sijaan joku puhujista nosti esiin suomalaisen vivahteen: kaksikasvoisuus ei välttämättä tuo mukanaan kaksinaamaisuutta. (Tätä ei taidettu muuten osittain kaksikielisessä - suomi & englanti - puheessa kääntää.)

Myös opinnäytetyön tiedonhallinnalla on kahdet kasvot monessakin mielessä:

Opinnäytetyössä yhdistetään käytäntöä ja teoriaa, joiden tyydyttävä kohtaaminen tuottaa usein päänvaivaa osallisille. Kuten roomalainen Janus, edustaa myös opinnäytetyö olemista vanhan ja uuden rajalla, eräänlaisella ammatillisella ovella. Moni ammmattikorkeakoulun opinnäytetyö onkin omassa kontekstissaan yllättävän kunnianhimoinen ja voi olla merkittävä tekijänsä osaamisen kehittymiselle ja tunnustamiselle. 

Oman tutkimukseni kannalta opinnäytteen Janus-kasvot ilmenevät myös ristiriitaisena suhtautumisena tiedonlähteisiin: Työn täytyy useimmiten olla tavoitteeltaan käytännöllinen, toisaalta sen halutaan kuitenkin olevan näyte jonkin tai joidenkin menetelmien ja viitekehysten hallinnasta ja soveltamisesta. Näitä näkökulmia ei useimmiten löydy samasta lähteestä vaan tekijän täytyy - kuten oikein onkin - kyetä sulattelemaan niitä toisiinsa. Tämä vaatii useimmiten kielellistetyn ja julkaistun tiedon yhdistämistä hiljaiseen tietoon, joka on läsnä omassa ja toisten osaamisessa ja käytännöissä, valautuneena työvälineisiin ja toimintatapoihin.

Sulattelun pakko tekee myös tietojen lähteistä kopioinnin hankalaksi, mutta ei poista sitä. ITK:ssa kuulin erään ammattikorkeakoulun huolesta ja työskentelystä plagioinnin kitkemiseksi tai vähentämiseksi. Urkund on kuulemma käytössä, mutta kuten tiedetään, on sen tuoma "apu" - plagiaatin kiinni ottaminen tarkastuksessa - kovin myöhäistä eikä pedagogisesti erityisen rakentavaa.

Näkökulmaristiriitojen hallinta onkin mitä kiinnostavin tiedonhallintataitojen osa-alue. INFIM:in tutkija Teemu Mikkonen kuvasi ITK:n tutkijatapaamisessa havaintojaan lukiolaisten työskentelystä Suomen sisällissotaan liittyvien tehtävien parissa. Moni raportoi ryhmänsä käsitelleen ristiriitaiset näkökulmat yksinkertaisesti valitsemalla vain yhden esiteltäväkseen ja siten myös omaksi kannakseen sekä hylkäämällä muut.

Omassa tutkimuksessani tulee tärkeäksi metodologiseksi ja kehittämiskohteen aspektiksi nousemaan tiedonhallintaongelmien käsittely niukkojen resurssien oloissa: kuten Teemun havainnoimia lukiolaisia, myös amk-opinnäytetöiden toimijoita ajaa helppojen ja nopeiden ratkaisujen tarve. Siis janotaan suoria vastauksia eikä hevin lähdetä pitkiin pohdintoihin ja työskentelyihin. Opettajien tehtävä on osaltaan osoittaa ja pitää yllä ristiriitoja, jotka saavat aikaan perusteellisempaa prosessointia, tiedonhallinnan oppimista, kaksien kasvojen arvon oivaltamista. 

  
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.