Ensimmäiset vakinaiset ammattikorkeakoulut aloittivat Suomessa 22 vuotta sitten. Ne muodostettiin eri koulutusalojen opistotasoisista oppilaitoksista ja tavoitteeksi asetettiin tiedekorkeakouluista erottuva, mutta korkeakou­lumainen toiminta ja vahva yhteistyö työelämän kanssa. Kukin oppilaitos toi ammattikorkeakouluun perinteensä, toimintatapansa ja mallinsa siitä, miten tietoa hankitaan, tuotetaan ja arvioidaan eli tietokäsityksensä.  Tällä hetkellä kokonaiskuvaa ammattikorkeakoulun tietokäsityksistä ja ‑arvostuksista ei ole. Pahimmillaan opinnäytetöiden lähteeksi käy mikä tahansa ja laskutoimitusten tuloksista voi neuvotella.

Tiedekäsityksessään ammattikorkeakoulu heiluttaa mielellään pragmatismin lippua: tärkeintä ovat käyttökelpoiset tulokset eivätkä niihin päätymisen yksityiskohdat ja rajoitukset. Opettajien toimintamalleissa vaikuttaa amma­tillis­ten ja tieteellisten perinteiden rinnalla hankeläh­töinen tapa toimia tilaajien ehdoilla.

Ammattikorkeakoulun opinnäytteet ja hankkeet eivät ole tiedettä, vaikka soveltavatkin tutkimuksen menetelmiä ja tuloksia. Tietoa käytetään teorian ja käytännön rajapinnassa ja käyttöä varjostaa halu näyttäytyä ulospäin mahdollisimman edullisessa valossa. Tämä on omiaan tukahduttamaan kriittiset äänenpainot.

Ammattikorkeakoulun alkuvaiheisiin liittyi pedagogista uskoa ja vahvoja kehitysponnistuksia. Nyttemmin yksiköitä on yhdistelty ja toiminta saanut yritysmäisempiä painotuksia. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden tiedonkäyttöä tarkastelevan väitöstutkimukseni taustatyössä kohtaamani opettaja sanoi suoraan, ettei opinnäytetyön prosessi kiinnosta häntä, hän vain arvioi tulokset. Toinen opettaja kertoi silmät kyynelissä, että hänen on vastattava kysymyksiin yölläkin, koska budjetoitu ohjausaika ei riitä.

Ammattikorkeakoulujen on otettava aktiiviseen tarkasteluun tietokäsityksensä ja ‑ympäristönsä osana itsenäistä rooliaan Suomen koulutusjärjestelmässä. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti?

Ammattikorkeakoulussa kohtaavat useat tiedonlajit kuten faktatieto, henkilökohtainen ja käytäntöihin upotettu hiljainen tieto, massiivinen big data sekä vaikuttamisessa hyödyllinen tarinatieto. Internet on monille opiskelijoille kirjaston tietokantoja helpommaksi koettu keino tyydyttää tiedontarpeitaan sekalaisista lähteistä. Tekoälyn vaikutuksia ammattikorkeakouluihin ei ole näkyvästi tarkasteltu, mutta on ehdotettu hankittavaksi teknistä kapasiteettia.

Ammattilaisuuteen kuuluu alasta riippumatta eri tiedonlajien ymmärryksen ohella eettisyys tiedon hankinnassa ja käytössä. Näiden edistäminen informaatiolukutaitona ei ole onnistunut, koska tiedon arviointia on vaikea opettaa erillisenä asiana. Tietokäsitykset onkin nähtävä ammattikorkeakoulun koulutusalojen, kumppanien, IT:n ja kirjaston yhteisenä kehityskohteena, jota on pidettävä jatkuvasti esillä.

Edellä mainituista aineksista määrätietoisesti kehittämällä ja erityisasiantuntemusta hyödyntämällä käsitykset tiedon ominaisuuksista ja laadusta saadaan selkeämmin näkyviin, vahvistamaan valmistuvien ammattilaisuutta ja tukemaan ammattikorkeakoulun toimintaa eri sidosryhmien kannalta.