Luokittaminen on triviaalissa muodossa esineiden lajittelua eri kasoihin tai laittamista laatikoihin. Tällaiselle käsitykselle olisi helppo hymähtää ja sivuuttaa se naiivina, ellei yhteiskuntamme ja me yksilöinä nojaisi siihen tavan takaa.

Maria Lassila-Merisalo ja Sinikka Luokkanen kirjoittavat Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 16.5. pelosta, että ammattikorkeakoulujen julkaisuja aletaan arvioida samalla julkaisufoorumi-luokituksella (Jufo) kuin yliopistojen julkaisuja nyt. Kuten kirjastoalalla hyvin ymmärretään, julkaisut eivät ole möhkäleitä, jotka voidaan validilla tavalla ja kattavasti jaotella yksittäisten ennalta päätettyjen kriteerien mukaan.

Cullinan_diamond_rough.jpg

Cullinan-timantti leikkaamattomana ja hiomattomana, ilman fasetteja. Lähde: Wikimedia Commons. Käyttöoikeus: Public Domain.

Fasettianalyysia ja siihen perustuvaa luokitusta pidetään erityisenä saavutuksena tiedonjärjestämisen (knowledge organisation) alalla. Hjørlandin (2013) mukaan se on selkein ja käsitteellisesti puhtain tiedon organisoinnin lähestymistapa. Samalla Hjørland huomauttaa kuitenkin, ettei tämä ole taannut sen nousemista muiden lähestymistapojen ohi.

Yksinkertaistaen fasettianalyysissa on kyse siitä, että tarkasteltavasta kohteesta tai aiheesta tunnistetaan sen merkityspiirteet eli attribuutit ja kuvataan nämä eräänlaisina ulottuvuuksina. Ulottuvuuksia kutsutaan faseteiksi ja näille ulottuvuuksille asettuvia yksittäisiä ilmentymiä, piirteiden arvoja taas fokuksiksi. Tämä käsitteistö on metafora ja peräisin gemmologiasta eli jalokiviopista. Fasetilla tarkoitetaan jalokiveen hiottua pintaa eli viistettä, johon valo osuu eli fokusoituu. Timantti näyttää erilaiselta, kun valon ja katseen suunta vaihtuu. Kyse on  siis näkökulmista, useiden näkökulmien mahdollisuudesta verrattuna lokeroiviin yksinkertaisiin kategorioihin.

Fasettianalyysin idea ja edellä esitettyjen kaltaiset metaforat liitetään paljolti intialaiseen S. R. Ranganathaniin. Hänen ajattelussaan korostuu rationalistinen uskomus havaintojen maailman taustalla olevasta tutkimuksen keinoin selville saatavissa olevasta järjestyksestä, joka luokitusjärjestelmiin sovellettuna ilmenee aiheiden universumina (universe of subjects). Aiheet sijoittuvat tähän moniulotteiseen avaruuteen, eivät erillisiin kasoihin tai laatikoihin. Ranganathanin keskeinen oivallus oli tavoitella tämän universumin kuvaamiseen joustavia välineitä, joilla aiheiden kuvaukset luotaisiin käyttäen tiettyjä perusrakenteita ja niiden aihepiirikohtaisia sovelluksia yhtenäisen järjestelmän luomiseksi.

Orientoituakseni ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden maailmaan tein meneillään olevaa tutkimustani varten esityön (Kämäräinen 2012), jossa kävin läpi 92:n Theseus-tietokannassa olevan opinnäytetyön lähdeluettelot (otos edusti kymmentä prosenttia tarkasteluvuonna Theseukseen tallennetuista, Wikipediaan viittaavista opinnäytteistä ja sisälsi yhteensä 2329 lähdeluettelomerkintää). Alettuani kuvailla aineistoa huomasin varsin pian tehtävän kompleksisuuden: ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden lähteistö on kovin villi, kuten tätä ympäristöä tuntevat hyvin tietävät. Lähteitä kun ei ohjauksessa kontrolloida (oikeasti: joku kontrolloi, joku ei). Tunsin houkutusta pyrkiä luomaan jonkinlainen amk-opinnäytetöiden lähteistön fasettikaava, mutta ymmärsin, että siitä tulisi tutkimukseni päätehtävä eikä tämä ollut tarkoitukseni. Lyhyesti sanoen, opinnäytetöiden lähteet ovat kovin moniulotteisia verrattuna esimerkiksi siihen, mitä Web of Science -tietokannassa oletetaan tieteellisten tekstien lähteistä. Yksi esimerkki riittäköön:

Ammattikorkeakoulun opinnäytetöissä voidaan viitata sekä Wikipediaan että mihin tahansa sen kymmenistä, jopa sadoista ns. klooneista. Useimmat amk-opettajat, sen paremmin kuin opiskelijatkaan, nähtävästi eivät tiedä, että Wikipedian artikkelikorpus on periaatteessa täysin luvallisesti kopioitavissa ja jaettavissa uudella sivustolla. Tällaiseen kopioon viittaaminen kätkee sen, että kyseessä on Wikipedian sisältö. Realistisen kuvan saamiseksi lähteistöstä kuvailun tulisi siten sisältää attribuutti, joka kertoisi, mikäli kyseessä on tällainen kopiolähde. Tällainen kuvailu on toteutettavissa fasetoitua lähestymistapaa hyödyntäen, mutta perinteinen ns. luetteleva eli enumeratiivinen luokittelu joutuu vaikeuksiin: jokaiselle luokalle pitäisi varata tila sekä "aidolle" lähteelle että sen kopioesiintymille.

Ammattikorkeakoulun tietoympäristön monimuotoisuus ja sen tarkastelun vaikeudet eivät rajoitu opinnäytetöihin. Lassila-Merisalo ja Luokkanen toteavat, että nykyisellään ammattikorkeakouluissa "kaikki julkaisut ovat samanarvoisia: sanomalehtikolumni tuottaa yhtä paljon kuin vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli" ja päätyvät varoittelemaan seurauksista, jos Jufo-luokitusta aletaan soveltaa ammattikorkeakoulujen arviointiin ja rahoitukseen. Minä näen tässä laajemman pohdinnan paikan ammattikorkeakouluille. Niiden on otettava päättäväinen ote omien tietokäsitystensä ja tiedonarvostustensa artikulointiin. Yksi siinä auttava väline on synteettisen eli piirteisiin perustuvan tietokohteiden kuvailujärjestelmän luominen.

Ammattikorkeakoulun julkaisuja on tarkasteltava suhteessa hankkeisiin, joissa ne on tuotettu ja hankkeissa sovellettuun osaamiseen. (On myös otettava huomioon esimerkiksi organisaatioiden rajojen ylittäminen ja se, ettei hanketta aina ole tunnistettavissa, siis toimintaympäristön moninaisuus.) Hankkeiden pääkontribuutio ei useinkaan ole julkaisu, vaan painopiste voi olla aivan muunlaisessa tiedontuotannossa, muissa artefakteissa ja hiljaisessa tiedossa. Tätä kokonaisuutta ei voi järkevästi arvioida julkaisutyyppejä luettelevalla ja tietystä näkökulmasta tarkastelevalla kriteeristöllä. Synteettinen kuvailu voi auttaa, vaikka toimivan ja vaikuttavan välineistön kehittäminen ei tule olemaan helppoa. Parempaa arviointiympäristöä ei kuitenkaan synny, elleivät ammattikorkeakoulut, yhdessä yliopistojen kanssa, aktiivisesti jäsennä ja artikuloi omia tiedonkäsityksiään sekä erilaisia tapojaan käyttää ja tuottaa tietoa. Kyse on valtatyhjiöstä, jonka joku ilman muuta täyttää. Todennäköisesti täyttäjä on se, jonka hallussa on päätösvalta rahoituksesta, oli tällä taholla tarvittavaa epistemologista kompetenssia tai ei.

Kirjallisuutta

Creative Commons License
Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.