Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareille riemastuttavimpia oivalluksia on Baabelin kala, verijuotikas eli iilimato, joka aiheuttaa ihmisessä loisiessaan tälle sivuvaikutuksena kyvyn ymmärtää puhetta yli kielirajojen.

Yhteiskunnassamme vaikuttaa samantapaisesti toimiva hankemato. On mahdotonta lukea vaikkapa Helsingin Sanomia, hallituksen kannanotoista puhumattakaan, altistumatta toistuville hankemadon esiintymille. Hankemadon vaikutus on Baabelin kalaa kavalampi: se saa muunlaisen yhteiskunnallisen jäsennyksen vaikuttamaan projektiajattelun rinnalla tarpeettomalta. Hankkeiden yläpuolella ei yksinkertaisesti ole mitään.

Verijuotikas. Kuva: Karl Ragnar Gjertsen  Lähde: Wikimedia Commons. Lisenssi: CC BY 2.5

Nähtävästi hankemato valtasi suunnitelmatalousiiliäisen paikan ajattelussamme niihin aikoihin, kun jälkimmäisen vaikutus vaimeni viimeistään 1990-luvun kuluessa. Nykysuomen sanakirjassa hanke on vielä perusmerkityksessään aie, aikomus tai tuuma, toisessa ryhmässä jonkinlaista tointa tai puuhaa. Rauni Vornasen vuonna 1980 toimittamassa Uuden sivistyssanakirjan laitoksessa hankkeeseen rinnastuvalle hakusanalle projekti esitetään ainoastaan abstraktit ja enimmäkseen harmittomat latinankieliseen kantasanaan perustuvat merkitykset "ehdotus" ja "suunnitelma". Nykynykyn esittämä kolmas, murteelliseksi tuolloin luonnehdittu, merkitysryväs on lähellä nyt vallitsevia käyttötapoja: hanke tarkoittaa ansiotyötä, ennakoiden sitä tilannetta, että yhä useampi suomalainen repii leipänsä ja särpimensä jonkin projektin resurssina.

Itsenäisen Suomen historiassa on yksi hanke ylitse muiden: sotakorvausten suorittaminen Neuvostoliitolle. Siinä toteutuivat monet projektien perinteiset tuntomerkit: oli ulkopuolinen tilaaja, oli tarkat spesifikaatiot suoritteille sekä tiukat aikataulut ja sanktiot. Projektin johto-organisaatioksi perustettiin Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta Soteva, jolle välttämättömyyden pakosta keskitettiin runsaasti päätäntävaltaa poikkeuksellisen tehtävän täyttämiseksi ja avainpaikoilla toimivat oman aikansa kovaotteiset teollisuuspatruunat.

Outokumpu Oy:n "isännöitsijänä" eli toimitusjohtajana aiemmin työskennelleestä Ilmari Harkista (1902-1979)  tuli Sotevan apulaispäällikkö. Teoksessaan Sotakorvausten aika (Gummerus 1971) Harki puhuu sotakorvaustoimituksista useilla eri termeillä. Esipuheessa kokonaisuus on urheiluhenkisesti tai ehkä ironisesti  "tempaus" (lainausmerkit Harkin), myöhempiä nimityksiä ovat ainakin urakka, tehtävä ja tilaustyö. Harki näyttää  jäsentävän kokonaisuutta erityisesti poikkeuksellisena ajanjaksona, mistä kumpuaa myös teoksen nimi. Varsin suoraan tähän päivään ja arkiajatteluamme muovaaviin hankekäsitteisiin heijastuu sotakorvausten ajoilta jäsennys projektiorganisaatiosta koneistona.

Olen pohtinut meneillään olevan väitöstutkimukseni jatkoksi ja sovellukseksi hanketoiminnan tarkastelua tiedonkäytön taustaoletusten ja niiden muovaamien käytäntöjen näkökulmista. Tähän liittyen olen tehnyt hieman alustavia huomioita suomalaisesta hankekirjallisuudesta. Projektitoiminnan asema vakiintuneen organisaation ohittajana ja myllääjänä näkyy monen kirjoittajan tyylissä ja positiossa. Esimerkiksi Paasivaara ym. (2011, 15) ottavat kyllä vastaan käsityksen, että projekti organisaatiomuotona muodostaa "nykyisen valtajärjestelmän ytimen", mutta kääntyvät tämän jälkeen kuuliaisesti hankemadon kaivertamaan käytävään. Projektiuskovaisuuden yksi merkki on hiljaisen tiedon korostuminen oppikirjamaisten esitysten argumenteissa: kokenut projektitoimija kertoo totuuden lähteenään muutama sekalainen klassikko. Esimerkiksi Ruuskalla (2005) on yhtenä lähteenään Clausewitzin Sodankäynnistä.

Tämä on sotaa, baby eikä rauhaa ole onneksi tulossa koskaan. Me ollaan palkkasotureita (free lance) kaikki eikä ole juuri pelkoa siitä, että koulutus synnyttäisi kritiikkiä tätä ideologiaa kohtaan. Tarvittaessa lakkautetaan koulutus.

Kirjallisuutta

• Adams, Douglas 1989: Linnunradan käsikirja liftareille. Porvoo: WSOY
• Harki, Ilmari 1971: Sotakorvausten aika. Jyväskylä: Gummerus
• Junkkari, Marko ym. 2016: Oy Suomi Ab. HS 24.4.16, C1-C4
• Paasivaara, Leena ym. 2011: Projektijohtaminen hyvinvointipalveluissa. Helsinki: Tietosanoma
• Ruuska, Kai 2005:  Pidä projekti hallinnassa. Helsinki: Talentum

Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.