Havainnoin opinnäytetyön alkuohjeistusta. Samalla tuli hyödyllisellä tavalla miettineeksi, mikä se opinnäyte eri näkökulmista on. Ihan ensimmäiseksi tulin tietoiseksi prosessista, jossa käsitteet siirtyvät koulutusjärjestelmässä koulutusmuodosta toiseen. On jotenkin jännä kuulla toisella asteella puhuttavan opponentin roolista ja muutenkin sovellettavan samoja kysymyksiä, joita on tullut kuulluksi yliopiston perustutkinto- ja tutkijakoulutuksessa ynnä ammattikorkeakoulun perus- ja ylemmän tutkinnon kehyksissä.

Tietynlainen tasomalli taitaa jäsentää opinnäytteen sisältöä, näkyvää tuotosta ja niitä prosesseja, jotka siihen johtavat. On ikään kuin periaatteellinen, abstrakti taso, jolla on mahdollista puhua opinnäytteestä ilman että konkreettista mallia on käsillä. Abstrakti taso on paljossa puhetta vaatimuksista. Erilaiset opinnäytetyöohjeet konkretisoivat tätä puhetta. Valitettavasti ne enimmäkseen käsittelevät muotomääräyksiä.

Kuva. Theseus-järjestelmän tallennusohjetta. Lähde: www.theseus.fi. Käyttöoikeus: sitaattioikeus.

Sitten on se vaikutelma, joka syntyy yksittäisestä valmiista opinnäytteestä tuotoksena. Opinnäyte on luettava, tai ehkä kokenut tekstinsyöjä selviää silmäilyllä, jotta tavoitetaan se, miten on onnistuttu. Vaikutelma syntyy yksittäisen tekstin ominaisuuksien ohella siitä, miten se sijoittuu toisten samanlaisten tuotosten kokonaisuudessa.

Jossakin näiden asemien välillä on se tila, jossa opinnäytetyön prosessi on avoimena meneillään tekijän mielessä ja välineissä sekä opinnäytteen teksti keskeneräisenä. Tähän tilaan pitäisi sovittaa ne lopputulokseen vaikuttavat ohjaukset ja muut interventiot.

Eräs tämän prosessin ymmärtämisen avainkysymyksiä liittyy mielestäni siihen, millaisilla rakenteilla opinnäytteen tekijä operoi. "Rakenteet" eivät tässä tarkoita niinkään jotain spekulaatioita mielensisäisistä rakenteista eikä myöskään yksistään kieliopillisia lauseita. Mielessäni on hieman isommat yksiköt kappaleista "lukujen sisällysluetteloihin" tai eri tason teemoihin. Noita sisällysluetteloita ei välttämättä kirjoiteta auki tai ainakaan ne eivät jää näkyviin, mutta jokin ohjaava mielikuva kirjoittajalla silti niistä on. Tiedonhankinnan osalta niitä vastaavat aiheet ja niistä operationalisoituneet yksittäiset haut tuloksineen. Tiedonhankinnan ja tekstin rakenteiden välillä soisi olevan kaksisuuntaista liikettä, koska sekä tiedonhankinta että kirjoittaminen vaikuttavat näkemykseen aiheesta ja siis toisiinsa.

Vaikka opinnäytteeseen pyritään johdattamaan vähitellen muilla tuotoksilla ja eri osa-alueiden harjoittelulla, on hyväksyttävä se, että opinnäyte pääsääntöisesti on koulutustasosta riippumatta kertasuoritus omassa lajissaan. Ohjaajalle ja useimmille muille lukijoille yksittäinen työ on jäsen isommassa joukossa. Tekijä ei voi eikä hänen oikeastaan tulekaan kokea sitä niin lukuunottamatta sitä, kun tietoisesti tarkastelee työtään lukijan silmin. Mielestäni oma henkilökohtainen kokemus on vähintään yhtä tärkeä näkökulma. Näiden näkökulmien välillä on ilmeinen ristiriita tai kuilu. Tuon kuilun yli rakentaa siltaa ohjaajan kokemus ja hiljainen tieto, jonka pitäisi muotoutua hyödyllisiksi, rakentaviksi kommenteiksi.

Otsikkoon rakensin tarkoituksella toisen ristiriidan. Lähdevaatimuksia kuvataan siinä ensin laadullisesti ja sitten ikään kuin antaudutaan määrällisen näkökulman edessä ja lopulta ilmaistaan lähteiden vähimmäismäärä. Itse kunkin kannattaa miettiä, millä tavoin ymmärtää ja ilmaisee näkemyksensä lähteiden laadusta, määrästä ja sopivasta kokonaisuudesta. Ovatko näkemykset absoluuttisia, joustamattomia vai suhteellisia ja joustavia?

Itse ajattelen opinnäytetyötä eräänlaisena maisemana, jota lähteet kartoittavat. Opinnäytteen teksti on tulkitsevaa puhetta siitä, miltä tuo maisema kirjoittajan silmin näyttää. Maiseman maamerkkeihin luen tässä myös esiymmärryksen, johon ei lähteiden muodossa viitata.

 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.