AMOL-kirjastojen edustajat kokoontuivat jälleen 14.4., tällä kertaa Savon ammatti- ja aikuisopistolla Kuopiossa.

Itselleni jäi jotenkin ristiriitainen fiilis. Ehkä se johtuu siitä, että olen nyt viikon päivät "totutellut ajattelemaan AMOL:iksi". Nykyinen projektini kun kohdistuu juuri toisen asteen ammatillisen koulutuksen tietoympäristöön.

Ammatilliset tapaamiset ovat sekoitus kollegiaalista jakamista, olosuhdevalitusta, tilannenarinaa ja arjen sankaruutta sekä kannustusta uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Kuopion yliopiston kirjaston johtaja Jarmo Saarti edusti tilaisuudessa tätä kannustuselementtiä. Kannustusta tarvitaankin, kun aidosti on mietittävä, voidaanko tiedonhankinnan opetuksen ja kirjaston asiakkaalta edellyttää lukutaitoa.  (Jarmo Saartin esitysmateriaalit)

Johtava informaatikko Irma Asikaisen esityksessä taas tuli esille oppimiskäsitysten kirjo sekä kielen ja tiedonhankinnan keskinäinen vuorovaikutus. Asikainen viittasi esimerkiksi Mika Mannermaan tunnistamiin tietoyhteiskunnan trendeihin jokuveljestä John Wayneen.

Tämä ei sitten ole uutinen: tapahtuman jännite tuntui rakentuvan perinteisten positioiden puolustamisen ja uusien mahdollisuuksien, ajattelu- ja toimintatapojen esittämisen väliin.

Kun kirjastoyksikön koko on tarpeeksi pieni, tämä tarkoittaa perinteisin mallein ajateltuna samaa kuin auki vai kiinni: kun olet yksin ja teet jotain muuta kuin perinteistä kirjastopalvelua, joudut pistämään kioskin siksi aikaa kiinni. Kirjastoa auki pitämällä et taas osallistu organisaation muuhun toimintaan. Olen jo aiemmin kuunnellut kirjastolaista puhetta sillä korvalla, että "auki pitäminen" ja valvonta tuntuu olevan eräs kirjastollisen uhrautumisen ja uhriutumisen ilmaisu. Uskallettaisiinko haastaa ja sietää esimerkiksi valvomattoman aukiolon ja aineiston hävikin välistä suhdetta tiedon saatavuuden vastapainona? Ollaan tekemisissä ihmiskäsityksen kanssa. Ikävä sanoa: mitä alempi eli ammatillisempi koulutusaste, sitä raadollisempi ihmiskäsitys. Sopii kysyä, millä lailla todetusti ketku ministeri on parempi kuin oletetusti ketku amis?

Ammatillisen toisen asteen tieto- ja kirjastopalvelua miettiessä joutuu yhtä lailla väkisinkin tekemään tiliä tietokäsitystensä ja tiedon eri lajien arvostuksen kanssa. 

Olen yrittänyt rakennella seuraavanlaista muotoilua: tiedon käyttö on aina sataprosenttista. On vain kysymys siitä, millainen eri tiedonlajien ja olomuotojen keskinäinen osuus on. 

Kirjaston perinteinen reaktio on arvostaa auktorisoitua kirjallista ja kirjastollisesti järjestettyä tietoa yli muun. Vastavoimat taas pyrkivät haastamaan tätä tietokäsitystä. Koulutusjärjestelmän asteella ja alalla on suuri osa siinä, millainen tämä tasapaino on.

Esimerkiksi seuraavanlaisia esimerkkejä kuultiin Kuopiossa: Opettajat perustavat omia kirjakokoelmiaan, joita lainaavat opiskelijoille kirjastoon nähden tiskin alta. Niissä on vain sellaista, mikä on tarpeen (tahtoo II asteella sanoa: muutama kirja opettajaa kohti). Jotkut II asteen koulutusalat taas kylkiytyvät erilaisin järjestelyin ammattikorkeakoulun tai yliopiston kanssa. Tietokannat ja Nellit voivat pyöriä sujuvasti, jos kohta ehkä harmahtavalla alueella. Itselläni on yhtenä osana toimeksiantoa selvittää, mitä erilaisia tietokantoja on ympäri koulutusorganisaatiota olemassa. (Btw. mikähän se on se tietokanta...?)

Päivän mittaan tuli hienosti esille se, kuinka tiedonhankinnan ja -hallinnan ympäristöt ovat - edes ubiikista vielä isosti puhumattakaan - jo nykyisellään kaikkialla. Mutta sureksiiko kirjasto YSA:n jatkuvasti huonontuvaa käyttöliittymää silloin, kun pitäisi miettiä, millaisia tiedonhakuja tehdään sähköisestä huoltomanuaalista?

Koulutusalojen erot tuntuvat korostuvan. Pitäisiköhän taas lukea Snow'n "kaksi kulttuuria"? Au. Löin juuri pääni lasikattoon.

Huomattava osa AMOL-kirjastojen yhteisestä energiasta tuntui tällä kertaa menevän erojen tekemiseen. On tärkeä ero toisen asteen ja korkea-asteen välillä. On toisekseen ero esimerkiksi siinä katsotko samaan vai eri suuntaan kuin asiakas: jos katsot samaan suuntaan, olet opastamassa ja sitä voit hyvin virkailijastatuksella tehdä. Mutta jos katsot asiakkaita kohti, olet opettaja ja silloin alueella, joka ei kuulu kirjastosihteerille.

1271316342_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Filosofiaa Haarajoen asemalla. Kuva: Wikimedia Commons: Junafani. Lisenssi: Creative Commons 3.0 Nimeä, tarttuva.

Paluumatkalla koin raiteilla mielenkiintoisia hetkiä. Kuulutukset olivat välillä tasoa: ainoa tieto junien kulusta on, ettei tietoa ole. (Esikuva: Sokrates - viisain se, ken tietää, ettei tiedä.) Eipä ole tullutkaan tätä ennen pysähdyttyä Haarajoella. Junamatka seminaarista palatessa on oikein hyvää pohdiskelun ja kokoontumisen annin reflektoinnin aikaa.

Viime vuoden AMOL-kokouksesta Tampereella kirjoitin otsikolla: Arjen kokemukset esillä   

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.