Vanha pesukone meni vaihtoon alettuaan kolista huoltoa vaativan oloisesti. Emme halunneet palata asiaan teknisen savun hälvettyä, kuten teknologiahuumorissa toisinaan leikkisästi kehotetaan menettelemään.

Koneen vaihtuessa vaihtui myös koneellisen pyykinpesun paradigma toisen kerran. Ensimmäisen vaihdon muistan lapsuudenkodista, kun pulsaattorikone vaihtui automaattikoneeseen. Pulsaattorikone oli sellainen, jossa koneen käyntiaika voitiin säätää ennalta, mutta mm. veden vaihtamisesta piti huolehtia itse. Pulsaattorikoneen nimitys tulee edistyksellisestä laitteesta, jolla vesi saatetaan koneessa pyörimään vakionopeudella eikä hyrskytellä miten sattuu. Osattiin siis ennenkin. Tässä kolmannessa paradigmassa on automatiikan lisäksi ns. äly. Seuraava lienee jo mukana esineiden internetissä tai sen tulevassa vastineessa. Ehkäpä se antaa - vertaisverkkojaan konsultoituaan - ohjeita siitä, että jotkut rumpuun laitetuista vaatekappaleista olisi syytä pesun jälkeen kierrättää.

Tekniikan kehitys näyttää yleisesti ottaen menevän niin, että käyttäjän ja "raudan" väliin lisätään välittäviä kerroksia, joita toisinaan kutsutaan palveluiksi tai rajapinnoiksi. Nykyään ne ovat usein sulautettuja ohjelmistoja. Ohjekirja ei kertonut onko meidän koneessamme Java pyörittämässä sovelluksia. Erityisesti markkinointipuheessa kehitykselle pyritään antamaan paradigmaattinen luonne. Edellinen ratkaisumalli ei ole enää validi tai käyttökelpoinen, ei ainakaan ajanmukainen.

Ajattelutapa menee paradigmanvaihdoksessa uusiksi. Niinpä pesukoneen käyttäjä ei enää valitse ohjelmaa, vaan antaa yleiskuvauksen pyykistä ja sen jälkeen säätää prosessia tämän esivalinnan asettamissa rajoissa. Herkille materiaaleille ei saa laitetuksi 90:n asteen lämpötilaa vaikka itkisi. Itse asiassa lähtökohtaisesti tarjolla on ainakin minulle ennen näkemättömän matala 20 astetta. Toisaalta samaan lataukseen voi huoletta heittää kaikenlaiset pestävät all in one. Jos siis oma teknologiausko ja itsekunnioitus antavat periksi. Tällainen yleispesualgoritmi on kuin Marja Kurkelan tiedeparodiaromaanissa "Toinen nainen vasemmalta" esiintyvä Hympf-tilasto-ohjelma, joka ei viiksekkään assistentin käsissä vauhtiin päästyään tuntunut tarvitsevan sen paremmin dataa kuin parametrejakaan.

Joskus välittäviä kerroksia on liikaa. Suomalaisen kasvatustieteellisen tutkimuksen historia tuntee anekdootin, jossa väitöstilaisuuden opponentti kysyi väittelijältä erään tutkimuksessa esitetyn tilastollisen tunnusluvun perusteista. - "En tiedä, se tuli tietokoneesta", vastasi tarinan mukaan tämä nykyinen emeritus tieteenharjoittaja. Ammattikorkeakoulussa voidaan kiistellä "tietokoneesta tulevasta" prosenttijakaumasta, jossa kokonaisuuden osien summa on pyöristysten tuloksena enemmän kuin sata prosenttia. Onko tällaiseen yksityiskohtaan syytä tarttua, se kun voi viivästyttää opiskelijan valmistumista ja siten haitata tulostavoitteiden täyttymistä? Ammatillisesti seurauksena voi kuitenkin olla ns. elverum-efekti, jossa laskemisen sijasta luotetaan väärässä paikassa GPS:ään ja/tai epätarkkoihin pyöristyksiin.

Teknisten järjestelmien kehityksestä sekä käyttäjän ja koneen välisen suhteen muuttumisesta välittäjien lisääntyessä saa hyvän vertauskohdan katsomalla Youtubesta videon T-Fordin hallintalaitteista ja käynnistämisestä. Paradigmaerot tiivistäköön maininta, että vaikka vuoden 1925 mallisessa hopassa on kolme poljinta, mikään niistä ei ole kaasu ja kaksi on vaihdepolkimia.

Ammattikorkeakoulussa kyllä tiedetään, mikä on paradigma. Sanaa käytetään Theseus-tietokannassa 520:ssa ja ilmausta "paradigman muutos" 74:ssä tietokannan tietueessa. Yhden kerran kirjoitetaan "paradigmanmuutos". En tässä ryhdy katsaukseen käsitteen erilaista käytöistä ja näiden käyttöjen "tietoperustasta". (Ai! Kukas minua löi?) Tämän blogin painotuksin on luontevaa sen sijaan miettiä niitä tiedonhankinnan ja -käytön prosesseja, jotka luovat mahdollisuuksia ja oikeutuksen käyttää opinnäytetyössä paradigman käsitettä.

Yhteinen kysymys tieteen metodologioiden, substanssien ja sovellusten opettajille sekä kirjastohenkilökunnalle voisi kuulua: miten ohjaatte käsitteisiin perehtymistä vaikkapa paradigman kaltaisten koetinkivien osalta? Saavatko opiskelijat kehotuksen googlata käsitteen nimellä vai onko tarjolla jotain pedagogisesti kehittyneempää lähestymistapaa? Eräistä tutkimistani opinnäytetöistä voi näet tehdä tulkintoja, että ilman ohjausta opiskelijat päätyvät turvautumaan arkiajattelun mukaisiin käsitteisiin tai valmiisiin sitaatteihin silloin, kun pitäisi esimerkiksi määritellä opinnäytetyön kontribuution luonnetta ja muita sitoumuksia, joissa tarvitaan paradigman kaltaisia käsitteitä. 

Tämä teos on julkaistu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic License -lisenssillä.