ITK 2013 on takana. Vahvana teemana oli tänä vuonna pelillisyys, mikä näkyy myös konferenssin otsikossa Tulevaisuus pelissä.

Kotini on www - siellä digiveikot deittailee. Järjestäjien starapumppu ITK:n avajaisissa. Kuva: Juha Kämäräinen.

Tässä merkinnässä keskityn erityisesti Leena Eleniuksen ja Silja Saarikosken foorumiesityksen pohjalta miettimään opetuksen ja tutkimuksen arvolähtökohtia, voisiko sanoa julki- ja käyttöteorioiden kohtaamista.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun informaatikot Elenius ja Saarikoski kuvasivat esityksessään Ammattikorkeakouluopiskelijan informaatiomaiseman kehittyminen pedagogista tavoitettaan opiskelijan ”informaatiomaiseman” rikastumisena, jonka sivuvaikutuksena opiskelijan epävarmuus muuttuu: paradoksaalisesti se tuntui voivan sekä vähentyä että lisääntyä.

Aloittava opiskelija voi nähdä aukean maiseman, josta nousee korkeuksiin yksi kaiken tiedon puu. Esitetyn tavoitteen mukaisesti opetus on saavuttanut jotakin, jos opiskelijan myöhempi näkymä onkin rikkaampi maisema. Näkymässä on enemmän yksityiskohtia ja toisaalta on syntynyt myös ajatuksia, että siltikään kaikki ei ehkä ole tässä(kään). Epävarmuus on siis lisääntynyt. Toisaalta opetuksen tehtävänä on rohkaista opiskelijaa käyttämään erilaisia välineitä tiedonhankinnassa ja uuden tiedon seurannassa, siis vähentää epävarmuutta tarjolla olevien apujen osalta. Tämä nähdäkseni on julkiteorian pelkistys: tavoite on opiskelijan tiedonhankintaan liittyvän ajattelun ja muiden valmiuksien monipuolistuminen, mihin liittyy informaatiomaiseman näkeminen aiempaa kompleksisempana.

Ammatillisen opettajakoulutuksen kehittämishankkeessaan Silja Saarikoski kuvaa tiedonhankinnan opetuksen rakentamista ongelmalähtöisen oppimisen (PBL) kehyksiin. Koska PBL itsessään sisältää varsin eksplisiittisesti ajatuksen opiskelijalähtöisestä tiedonhankinnasta, se on varmasti helpottanut myös kirjaston äänen kuuluviin saamista organisaatiossa.

Vastakohtana voi pitää omaa kokemustani toisen asteen koulutusorganisaatiosta, johon niin ikään opettajakoulutuksen osana tein ehdotuksen tiedonhankinnan tuen järjestämisestä. Useasta pienemmästä kokonaisuudesta koottu organisaatio antoi enemmän tai vähemmän tietoisesti opiskelijoiden tietohuollon rappeutua: yksikkökohtaiset kirjastot ilman henkilökuntaa ja päivittämättä jätetty kirjastojärjestelmä olivat yksinkertaisesti tuhoon tuomittu rakenne. Ainoan kirjastohenkilön eläköitymistä odotettiin, jatkoa suunniteltiin sivutoimisen toimistohenkilön varaan.

Oman ehdotukseni rakensin ajatukselle tiedonhankintaohjauksesta ongelmien verkkopohjaisen ratkaisutuen avulla. Välineinä olisivat olleet kirjaston keskittäminen yhdeksi ammattitaitoisesti hoidetuksi yksiköksi, tiedontarpeiden käsittely tehtävänhallinnan avulla sekä chat-päivystyksellä tuettuna ongelmanratkaisuna. Organisaation käyttöteoria  tiedonhankinnan merkityksestä tuli lopulta esiin ehdotusta arvioitaessa ja tiivistyi johdon lausumaan: ”näille [= II asteen opiskelijoille] riittää netti”.

Ammattikorkeakoulut käyvät parhaillaan läpi YT-neuvotteluita, joiden vaikutus kohdistuu luonnollisesti myös kirjastoihin (ks. AMK-kirjastot yt-talven jälkeen: Miten melankoliasta eteenpäin?). Opinnäytetyöt ovat jo nykyisellään lähteistöltään yli 30:een erilaiseen lähde- ja aineistotyyppiin tukeutuvia kokonaisuuksia. Jännite on ilmeinen, jos opiskelijoiden preferenssi suuntautuu helppoon nettiaineistoon ja johtoa ehkä houkuttelisi II asteen tapaan halpa aineisto kaiken tiedon puusta. Vastapuolelle jäävät tällöin osa opettajista ja kirjastolaiset. Olisi parasta, jos näkökulmat kohtaisivat avoimesti ja argumentoiden, omat julki- ja käyttöteoriat artikuloiden. Theseus näyttää, mitä on saatu. Missä foorumeilla päätetään, mitä halutaan?

 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.