Pasi Nieminen: Kertausharjoitus: leikkiä vai totista totta. Tampere: Pasi Nieminen, 1989. ISBN 952-90-0786-8.

Robert A. Heinleinin Tuomiopäivän komediassa Saatana antaa pappismiehelle tehtäväksi kirjoittaa yksityiskohtaiset muistelmat kokemuksistaan Taivaassa, Helvetissä ja sitä ennen Yhdysvalloissa. Mitään ei pidä pois jätettämän. Paperia annetaan kyllä lisää. Yhtä tehokas, joskin ehkä terapeuttisempi, riivaajainen lienee ajanut Pasi Niemistä kohti kirjaa Kertausharjoitus: leikkiä vai totista totta.

Kuva: Panssaroitu miehistönkuljetusvaunu BTR-60 PB, kirjassa tuttavallisesti Nuljukumi.
Lähde: Wikimedia commons. Lisenssi: PD (US Gov).

Kirja kertoo vänrikki Koskisesta, siviilissä muoviteollisuuden palveluksessa olevasta pikku päälliköstä, ja hänen raskaista kokemuksistaan panssarijääkärijoukkueen johtajana Suomen puolustusvoimien kertausharjoituksissa Pohjankankaalla kesällä 1988.

Aukollisuus on kirjallisuuden rakennetekijä ja tyylikeino. Aukollisuuden tarkoituksena on jäntevöittää tekstin rakennetta, saada se etenemään sekä antaa niin kirjoittajalle kuin lukijallekin välillä aikaa hengähtää ja ajatella.

Nieminen ei jätä aukkoja. Hän kirjoittaa niin uskollisen kronologisesti kuin vain voi. Aukkoja tapahtumien etenemisessä tulee lähinnä niihin kohtiin, missä vänrikki Koskinen nukkuu. Yöllä teltan viereen on tullut polttopuita. Lukukokemus muistuttaa tiiviydessään eräitä Kalle Päätalon tiiliskiviä pienemmässä koossa. 

Koskinen ottaa kertausharjoituskutsun tosissaan. Hän päättää hoitaa homman kunnialla, hän ei ole konsta-mies. Illalla ennen nukahtamistaan vänrikki lukee käskyrunkoja ja koulutuskortteja. Valitettavasti hänen joukkueensa ei ole yhtä motivoinut: - "Noi on niitä yhdentoista kuukauden miehiä, ruskeet kielet näkyy." Joku kimeä-ääninen rääväsuu on jo äänessä. Ainahan semmoisiakin mukaan mahtuu.

Niemisen tapa on kirjoittaa kustakin asiasta virke tai pari liikaa. Tekstistä tulee selittelevää ja jäljilleen palailevaa. Siihen muodostuu spiraaleja, jotka voisi hyvin nykäistä suoraksi. Preesens vahvistaa tahmeata vaikutelmaa vielä lisää.

Sielu vereslihalla kirjoitettu omakustanne ei silti ole vailla ansioita. Päinvastoin. Se käy dokumentista organisaatiokaavioineen ja varuslistoineen. Luetutin Kertausharjoituksen äidinkielenopettaja-ystävälläni. Halusin näet saada vahvistuksen havainnoilleni tekstin rakenneongelmista. Yllätys: hän piti kirjasta. Meiltä hän ei olisi tiettyjä Niemisen tyylin piirteitä aikanaan hyväksynyt, mutta se on toinen juttu.

Itsekin palaan kirjaan toisinaan. Kertausharjoitus on eräänlainen yhden miehen kipeästä perspektiivistä kirjoitettu matka arjen epätodellisuuteen. Ollaan ylen kaukana Runebergista:

Oli harvennut paljon se, aukkoja vaan
rivit täynnä, sen nähdä voi;
mut muu veti nyt hänen huomiotaan
jopa julki hän myös sen toi.
(Numero viistoista Stolt)

 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.