Työprosessin itsereflektointi ja erittely on harvoin helppoa. Toimintamallit ja työskentelyteoriat eivät tuosta vaan avaudu. Siksi sitä ilahtuu, kun alkaa jokseenkin varmasti tunnistaa ainakin joitakin oman toimintatapansa piirteitä. Minun kirjoittamiskokemuksiini kuuluu lähes poikkeuksetta ilmiö, jota nimitän vierähtämiseksi. En tarkoita kiven vierähtämistä sydämeltä enkä sitäkään että edellisestä blogimerkinnästä on vierähtänyt aikaa.

1291208236_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vierimään. Tekijä: Linda Bailey. Lähde: Wikimedia Commons
Lisenssi: Creative Commons. Attribution-ShareAlike 2.0

Vierähtäminen on kirjoitusprosessissani se vaihe, jolloin syntyy luottamus tekstiin ja se alkaa ikään kuin "kuljettaa" itseään eikä enää pane vastaan, kuten alkuvaiheessa saattaa olla laita. Carol Kuhlthau on havainnoinut samantapaisia tuntemuksia tiedonhankinnan prosessien yhteydessä, toki kytkeytyneenä kirjallisten tehtävien tai vähintään esitelmien laatimiseen nekin. Ilmeisesti konstruktiivinen prosessi toimii samantapaisesti sekä kirjoittamisen että tiedonhankinnan kannalta katsottuna - kietoutuvathan nämä prosessitkin toisiinsa.

Tämänkertaisessa vierähtämiskokemuksessa on uutta se, että se liittyy suoraan myös kehittämishankkeen dynamiikkaan, meneillään olevaan verkkotietopalvelun kehitykseen. Hanke on nyt edennyt käyttöönottovaiheeseen. Pidän tätä vierähtämiskokemuksen kohtaamista hankkeessa tietynlaisena omakohtaisena todistuksena siitä, että hankekirjoittaminen vaikuttaa myös itse hanketta vahvistavasti niin kuin kirjallisuudessa ennakoidaankin.

Olen jäsentänyt tämän hankkeen toteutusta omalta osaltani paljolti niiden ideointi-, tiedonhankinta- ja kirjoittamisprosessien kautta, jotka ovat tukeneet tietopalvelun konseptin rakentamista. Alustavista hahmotelmista konseptin tarkentamiseen, teknologisen ratkaisun yhteistoiminnalliseen määrittelyyn ja lopulta järjestelmäasennuksen ja koulutuksen kautta ensimmäisiin kenttäkokeisiin edennyt hanke on samalla kaiken aikaa ollut vuorovaikutuksessa siitä kirjoittamisen kanssa. Niinpä raportti on alustavassa muodossaan valmis samaan aikaan kuin järjestelmä on toimintakunnossa.

Tässä on huomattava ero niihin tilanteisiin, joissa tuskanhiki hatussa väsätään "muuten valmiin" hankkeen raporttia ylimääräisenä ponnistuksena tai vähintään lähestyvää deadlinea vastaan. Raportti ei tässä asetelmassa ole välttämätön paha tai lisärasitus, vaan hyvä työväline, jota projektin valmistuessa ja myöhemminkin katsotaan sekä tuloksena että hankkeen yhtenä mahdollistajana.

Hankekirjoittamisen henkeen sopii sekin, ettei kirjoittaminen mitenkään huipennu tai pääty tähän raporttiin. Jatkossa, kun teknisesti kasatun järjestelmän ympärille muotoillaan sosiaalisia prosesseja, löytyy taas tarvetta kirjoittamiseen. Muoto ei nyt kuitenkaan ole opettajakoulutuksen hankeraportti vaan jotakin muuta. Pitää siis katsoa, mitkä kohderyhmät, foorumit ja muodot istuvat tämän hankkeen tulevien vaiheiden kirjoitussuunnitelmaan. 

 Creative Commons License 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.