Edellisessä kirjoituksessa 20.7. lupasin paneutua kiinnostavaan väitöskirjaan. Kyseinen työ on Anna Mari Leinonen 2008: Ammatillinen opettajuus kansallisessa verkko-opetuksen kehittämishankkeessa. Samalla tästä kertyy materiaalia opettajakoulutuksen portfoliooni ja teen myös hieman havaintoja sähköisen materiaalin lukemisen prosessista. Aiheesta käytiin keskustelua myös AMK-kirjastopäivien paneelissa alkukesästä.

Minä luen Leinosen tekstiä siihen tapaan kuin nettisukupolvien uskotaan lukevan. Kuten Eppo van Nispen tot Sevenaer mainituilla kirjastopäivillä totesi, sähköinen teksti ei ole painetun vaihtoehto. Minä löysin Leinosen työn ihan vaan Googlella pistämättä edes hakusanoja muistiin. Tacit knowledge rules. En ole käyttänyt kaukolainauspalveluita tai verkkokirjakauppaa saadakseni käsiini painetun version. Se kun vie aikaa ja voi jopa maksaa.  Edelleen: en ole tulostanut kyseisen Actan 232:ta sivua. Omien tarpeideni pohjalta tulostin kymmenkunta sivua, jotka käsittävät lähinnä tiivistelmän ja eräitä kaavioita. Sitä vastoin vingutan ahkerasti Adobe Readerin tekstihakutoimintoa. Uskon näet tietäväni mitä olen kulloinkin hakemassa. Taidan siis olla perinteisiin nähden lukemisessani nuorekkaasti vääräoppiminen: en kahlaa enkä pänttää.

(Sivumennen sanoen: ottaa päähän, kun mediassa käytetään säännöllisesti opiskeluun liittyen juuri tuota päntätä-verbiä. Siinä kirjoittajat lähinnä paljastavat projektionsa omiin koulukokemuksiinsa.)

Rajaan tässä tarkasteluni pelkästään yhteenvetoihin kolmesta opettajuuden orientaatiosta, jotka Leinonen tutkimuksessaan tunnistaa. Esimerkiksi verkko-opetusta käsittelevät aspektit jätän syrjään. Minua kiinnostaa siis tutkijan tekemä kolmijako:

1. opettaja tiedonhaltijana
2. uudistuva opettaja
3. asiantuntijuuden jakaja. 

Opettaja tiedonhaltijana on "behavioristisesti painottunut" sisällön asiantuntija, joka välittää informaatiota opiskelijoille. Opiskelija on informaation vastaanottaja ja verkko-oppimisympäristöistä puhuttaessa hänen roolinsa on käydä annettu materiaali läpi. (Tähän on tainnut kaatua yksi jos toinenkin kirjastojenkin verkko-opetuskokeilu, kun opiskelijat - sinänsä oikeutetusti - kieltäytyvät heille kaavaillusta sisälukijan roolista.)

1280395198_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Perinteisiä opettajia. Lähde: Wikimedia commons. Käyttöoikeus epäselvä. Tiedot vaillinaiset. Oletettavasti PD. 

Leinonen liittää opettaja tiedonhaltijana -orientaatioon sen, että opettaja tuntuu opiskelijoista sekä fyysisesti että henkisesti etäiseltä. Ajatus materiaalipankin luomisesta ja tarjoamisesta on verkko-opetuksessa keskeistä. Käydään läpi -pedagogiikka mainitaan.

Uudistuva opettaja on hänkin tiedon välittäjä, mutta tämän aseman rinnalle on kasvamassa "auttajan ja tukijan rooli". Hänellä on "yksilökonstruktivistinen" ote. Tutkija kuvaa tätä opettajuuskategoriaa oman ajattelunsa suhteen tiedonhaltijaa dynaamisemmaksi: "Opettajat olivat hämillään uusien oppimisteoreettisten ajatusten ja uuden välineen [so. verkko-oppimisympäristön] kanssa."

Asiantuntijuuden jakaja pyrkii ulos luokkahuoneesta. Hän tavoittelee käsitteellistä muutosta opiskelijoidensa ajattelussa ja haluaa liittää opetuksensa todellisuuteen. Asiantuntijuuden jakaja -opettajan voi sanoa tähtäävän "ammatilliseen syväoppimiseen". Työelämälähtöisyys korostuu tässä roolissa muita enemmän. Oppimiskäsitys on sosio-konstruktiivinen.

Leinonen korostaa aivan oikein opettajien merkitystä oppilaitoksen kehityksen primus motoreina: "Oppilaitokset eivät kehity, elleivät opettajat kehity." Lisätäänpä myös: oppilaitokset eivät kehity, elleivät niiden kirjastot kehity. Ja kirjastojen kehitys edellyttää myös opettajien kiinnostusta niihin.

Tietokäsityksen tarkastelu on tämän tutkimuksen erikoisia kohtia. Kirjoittaja nimittäin nojaa vahvasti Voutilaisen, Mehtäläisen ja Niiniluodon Tiedonkäsitys-raporttiin vuodelta 1989. On erikoista, ettei tutkimukseen ole löydetty ja/tai vaadittu laajempaa käsiteanalyysia yhdestä keskeisestä tekijästä, joka erottaa löydettyjä opettajuusorientaatioita toisistaan: Tiedonkäsitys on joko staattinen, dynaaminen tai siltä väliltä. Joka on nähnyt Voutilaisen ym. lipareen, tuskin tyytyy siihen ilman erityistä syytä. En arvostele sisältöä vaan käsitteen suppeaa kiinnittämistä kirjallisuuteen.

Päätelmät ovat ajoittain erittäin arkijärkisiä ja siinä mielessä hyviä. Mutta saako niistä tukea omille pedagogisille ratkaisuilleen? Lainaus: "Nykyinen ajatus on, että uutta tietoa yhdistetään vanhaan tietorakenteeseen eli yhdistelemällä vanhaa ja uutta konstruoidaan uutta." (Leinonen 2008, 31.) Kirjoittaja toteaa opettajista, että "tiedon olemusta ei kuitenkaan aina pohdita riittävästi". Niinpä.

Kärjistäen Leinonen saa tutkimuksensa keskeiseksi tulokseksi kauniin kehitysjärjestyksen: Tiedonhaltija-opettajasta tulee dynaamisen tiedonkäsityksen ja palautteenantamisen idean omaksumisen myötä uudistuva opettaja, joka alkaa tavoitella työelämäyhteyttä ja vuorovaikutusta.

Oppimisen vertauskuva muuttuu tiedon hankkimista korostavasta osallistumista korostavaan. Asiantuntijuuden jakaja -opettajan toiminnassa sisällöt, pedagogiikka, tekniikka ja työelämäyhteydet integroituvat. Oppimisen metaforaksi tulee tiedon luominen. Hakkaraisen, Longan ja Lipposen popularisoimat oppimisen vertauskuvat "napsahtavat" helponoloisesti opettajuuden orientaation kehityskulkuun. 

Vältän stereotyyppien ruokkimista jättämällä tässä mainitsematta, minkä koulutusalojen opettajilla mikin oppimiskäsitys oli tutkijan aineistossa vallitseva. Viaton 

Muutenkin tällaisia tuloksia on tärkeää käyttää vastuullisesti ja rakentavasti, omaan kehitykseen, ei toisten leimaamiseen.

1280395141_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nevins Memorial Libraryn ensimmäisiä kirjastonhoitajia. Kutakuinkin tiedonhaltijamainen asetelma. Lähde: Wikimedia commons. Käyttöoikeus: PD, vanhaa aineistoa.

Tekisi mieli lähteä soveltamaan Leinosen tuloksia kirjaston pedagogisiin tilanteisiin. Mutta, kiiruhdetaan hitaasti. Ajatuksia Ammatillinen opettajuus kansallisessa verkko-opetuksen kehittämishankkeessa on omiaan herättämään. Toivottavasti myös kirjastoissa. 

Creative Commons License
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.