Olen tallentanut leikekirjaan viime vuosina vastaan tullutta sisältötuotantokeskustelua, käsitemäärittelyä ja kritiikkiä. Esimerkiksi Kari Uusikylä kirjoitti Opettaja-lehdessä 1-2/2002 otsikolla Vehkeet on, jotain puuttuu mm. seuraavasti tiivistäen erään näkökulman: Kun tekniset välineet on kehitetty, niille pitäisi kuulemma 'tuottaa sisältöä'. Näinhän se aloite ainakin yhdestä näkökulmasta menee. Päätin kysyä LinkedIn:istä, mitä mieltä sen eräillä foorumeilla ollaan käsitteestä content. Esitin verkostolle seuraavan kysymyksen:

What, actually, is "content"? ja täsmensin sitä seuraavasti:

• How do you describe "content" as a category?
• Why do we need this concept?
• How is it related to another concepts or categories?
• Are there any contraries or opposites for "content"?
• What about the history and origins of "content"?
• As a maker of "contents" do you prefer that concept or do you replace it with another one?

Melkoinen pläjäys siis. Mutta verkostossa on voimaa! Suuntasin kysymyksen seuraaviin teemaryhmiin: Web Development, Education and Schools sekä myöhemmin omana postituksenaan ryhmään Writing and Editing (kerrallaan voi postittaa vain kahteen ryhmään). Vastauksista näkyy jälleen kerran jo aiemminkin mainostamani paneutuminen. Väki ei näemmä kirjoita tämäntyyppisiin kysymyksiin soopaa tai vastaile huvin vuoksi. Tämä on tärkeämpää kuin suuret määrät vastauksia.

Ensimmäiseen postitukseen tuli  sulkeutumiseen mennessä eli viikossa 10 vastausta ja toiseen oli tullut aamuun mennessä 11. Tässä vaiheessa voi todeta, että taisinpa saada blogimerkinnän lisäksi ajattelemisen aihetta enemmänkin, vaikkapa usemman luennon tai workshopin ainekset. Saa nähdä, mikä on kohderyhmä. Kirjastolaiset temppelinrakentajat? Oppimateriaalien tekijät? Enkähän minä tuota tietoa omista, siitä vaan seulomaan!

Erittelin alustavasti ensimmäisen ryhmän vastaukset ja sain niistä tulokseksi tällaisen kartan, toivottavasti lukijallekin enemmän kuin hässäkän:

(Vaihdoin kuvan pienemmäksi, koska se aiheutti sellaisenaan ongelmia.Kuva löytyy tarvittaessa isompana Flickristä.) Englantia olen käyttänyt tuossa kartassa kahdesta syystä: ensinnäkin aineisto on englanniksi ja suomentelu vääristäisi sisältöä aina jonkin verran, toisekseen ajattelin, että tästä ja toisen aineiston analyysista voisi kirjallisuuskatsauksen kera saada aikaiseksi lyhyen artikkelin sen tiimoilta, kuinka kirjallisuudessa esitetyt määritelmät kohtaavat tällaisen improvisoidun kyselyn näkemyksiä.

Teen seuraavassa yhteenvedon vastaajien näkemyksistä ja kommentoin niitä "kevyesti":

Ehkä suoraviivaisinta määrittelyä edustaa Kelly Ross Kerrin esittämä näkemys: Sisältö on loppukäyttäjille toimitettu informaatio, joka voi olla muodoltaan tekstiä, kuvaa, audiota tai videota. Kerr lähinnä korvaa tässä termin toisella, sisällön informaatiolla. Jatkokysymys kuuluisi: no, mitä se informaatio sitten on? Toki kokonaisuudessa esille tulee myös esitysmuoto ja sisällön kohderyhmänä oleva käyttäjä.

Randall Goya toteaa, että tietokantoihin perustuvissa sisällönhallintajärjestelmissä sisältö erotetaan esityksestä. Stephen Jazdzewski jatkaa tähän, että näin tehdään tuottavuussyistä. Se miten sisältö kestää aikaa on suorassa suhteessa siihen, miten hyvin sisältö ja esitys ovat erillään.

Tällä tarkoitetaan nähdäkseni toisaalta sitä, että ainakaan pienet sisältömuutokset eivät vaadi teknistä muokkausta ja toisaalta sitä, että sama sisältö voidaan esittää eri alustoilla (so. esim. erilaisissa näytöissä suurkankaasta kännykkään). Kyse on siis samasta ideasta kuin tietokantojen normalisoinnissa ja toisaalta esimerkiksi tietoverkkojen kerrosmalleissa. Samaa ajatuksellista tietoriippumattomuuden sukupuuta on Ranganathanin kirjastoluokituksiin kehittelemä synteettisyyskin.

Bo Aakerstromin (ei ollutkaan Åkerström) mukaan WWW-sivuilla voi olla myös sellaisia kuvia, joilla ei ole tietosisältöä. Näiden elementtien tarkoituksena on saada sivu näyttämään halutun kaltaiselta. Aakerstrom nimittää niitä sivun kalusteiksi (page furniture).

David Marshall jatkaa kehittelyä tavalla, jota voisi kutsua anti-mcluhanilaiseksi: Välitysjärjestelmä on erillään välittämänsä sisällön luonteesta. McLuhanhan totesi tunnetusti, ei vain, että väline ja viesti liittyvät toisiinsa, vaan, että väline on viesti (medium is the message). Marshalille sisältö voi olla yhtä hyvin Gutenbergin raamattu tai haittaohjelma. Hän viittaa ajatukseen välineen arvovapaudesta: ei ole webin vika teknologiana, jos se on pullollaan pornoa tai ohjelmia, jotka kalastelevat luottokortin numeroita.

Toisaalta Marshall jatkaa argumenttiaan summaten, että tekniset komponentit muodostavat laitteiston, joka pyörittää ohjelmistoa ja tällä kokonaisuudella tavoitellaan jotain hyötyä (utility).

Conrad Warren sanoin "Sisältö on kuningas." Käyttäjät tulevat saitille sisällön takia, eivät käytetyn teknologian takia, oli se sitten vaikka aspx, sematic xml, png, oracle, flash, vrml, dhtml tai html

Warren näkökulma on käyttäjäkeskeinen. Travis Lin sen sijaan tuntuisi lähentyvän rakenteellisesti kirjastomaista ajattelutapaa, ottavan etäisyyttä "userismiin", lainatakseni Vesa Suomista, oppi-isääni joissakin asioissa, joissakin taas ei. Lin määrittää sisällön sellaiseksi dataksi, joka pysyy kokonaisuuden, kuten sivun tai keskusteluketjun, otsikon alla. Kuten tiedämme, varsinkin jälkimmäisissä tuo yhteys katkeaa ylen helposti.

Edward R. Gurney nähdäkseni tiukentaa Linin kriteeriä: Sisältö on tekstiä ja kuvia sisältävä aines, joka muodostaa julkaisun tai dokumentin. Topikaalisuuden lisäksi mukaan siis tulee muitakin vaatimuksia, joita hän ei kuitenkaan yksilöi, mutta kiinnittää keskustelun kuitenkin Liniin verrattuna uusiin yhteyksiin. Gurney myös huomauttaa, että hän käyttää mieluummin termiä content kuin stuff (joka tarkoittaa ainesta, mutta WSOY:n englanti-suomi-suursanakirjan mukaan toisekseen jopa tärkeintä sisällystä).

Derek Henshaw aloittaa content-käsitteen purkamisen sisällysluettelosta, table of contents. Luen Henshaw'n hieman vaikeaselkoista argumenttia Linin esittämän suuntaisesti: mikä on sanottu kokonaisuuden sisällöksi, muodostaa vaihtoehdot sille, mitä osien sisällöt voivat olla. Otsikon alla on siis pysyttävä. Myös Henshaw'n tästä laajemmasta kokonaisuudesta  käyttämä ilmaus material of concern on kiinnostava. Se taitaa tarkoittaa myös ikään kuin huolenaihetta, ainakin mikäli eräisiin käyttöyhteyksiin (radioactive matter of concern) on uskomista.

Annan Linda Harmonylle kunnian päättää tämä tarkastelu ja ikään kuin palauttaa se maanpinnalle.   Aikaisemmin teknologioita ajateltiin ja kehitettiin osoittamatta uskottavaa sisältöä eikä sisältölähtöisesti. Kun teknologia valmistui, syntyi "sisältöä tarvitaan!" -ajatus. Tästä syystä termi content on ärsyttävä. Se on kuitenkin nykyisin käytössä kaikkialla eikä sitä voi välttää.

 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.