ARTO vahvisti osaltaan todeksi mutu-tuntumani informaatikoiden julkisesta, kirjallisesta osaamispuheesta, pikemminkin sen puutteesta. Tietokannasta löytyy yhdistelmällä informaatikot ja osaaminen yksi osuma, Pirkko Taskisen pääkirjoitus "Tietoammattilaisen monipuolinen osaaminen" Tietopalvelu-lehdessä 5/2001. Edelleen samasta lähteestä löytyy otsikko, joka sivuaa problematiikkaa yhdeltä osaltaan. Siinä paheksutaan "minä-markkinoinnin" liittämistä ammattikuntaan. Katse informaatikoiden ammattitaitoon ei avaa sen laajempia näkymiä: löytyy yksi viittaus liittyen tiettyyn henkilöön keskittyvään juhlapuheeseen Eduskunnan kirjaston henkilöstölehdessä "Tiimalasi" vuodelta 2000.

Tätä merkintää kirvoittaa osaltaan havaintoni erään ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessin kuvauksesta, jossa kirjastosta on tehty pelkästään valmiin työn vastaanottaja eikä kirjastoa tai sen työntekijöitä noteerata prosessin toimijoina. Samaan aikaan ylätasoilta tulvii puhetta vaikkapa organisaation strategisiin tietoprosesseihin osallistumisesta. Minkä tason prosessi opinnäytetyöprosessi on? Miten informaatikon osaamiset kytkeytyvät siihen?

Strateginen toiminta sijoittuu tunnetusti alkuperäisessä kontekstissaan hierarkiaan, jonka muut osat ovat operatiivinen ja taktinen toiminta. Tosin termien merkitykset ja toisinaan järjestyskin ovat uusien sovellusten ja niihin liittyvien erilaisten puhetapojen myötä  vaeltaneet, mutta ero on kuitenkin siinä, että strategia liitetään etenkin peruskysymyksiin miksi ja mitä, kun taas taktiikan peruskysymys on miten. Operatiivinen taso sijoittuu niiden väliin. Taktisella tasolla ollaan tai pitäisi olla nyrkit savessa, lähellä asiakkaiden todellisuutta.

Otetaanpa tarkasteluun konkreettinen esimerkki. Opinnäytetyötään tallentavilla opiskelijoilla on toisinaan tapana laittaa yhdeksi asiasanaksi Theseuksessa opinnäytteet (368 osumaa 17.10.2012, vapaasanahaulla opinnäytteet osumia tulee 432 ja vapaasanahaulla opinnäyte 3042). Ovatko nämä erot olennaisia vai nipottaako Informaatikko irrallaan turhasta? Emmehän ole pilkunnussijoita, emme.

Mietin tätä pedagogisena haasteena: Onko järkevää laittaa kuvailutermiksi sanaa opinnäyte, jos tietokanta enimmäkseen sisältää niitä ja mikä tärkeämpää, jos näin häipyy ero opinnäytteen ja opinnäytteistä kertovan opinnäytteen (kovasti mielekäs näkökulma opettajakoulutuksen opparissa) välillä? Tästä saadaan helposti tulokseksi opiskelijalle esitettävä sääntö tai ohje: älä merkitse asiasanaksi tätä sanaa tai merkitse tämä sana asiasanaksi tässä muodossa.

Kuitenkaan tuollainen kielto tai käsky ei missään nimessä ole nykyaikaista pedagogiikkaa korkeakoulussa. Se on behaviorismia: ulkoiseen toimintaan vaikuttamista, kun sisäistä toimintaa ei ymmärretä.

Kari Kalliokoski kirjoittaa ammatillisen opettajankoulutuksen opinnäytteessään osuvasti näin: "Behaviorismin käsitys oppilaan opettamisesta käyttäytymistä palkitsemalla tai rankaisemalla ei kuitenkaan ole nykykäsityksen mukaan kaikkein tehokkain eikä mielekkäin tapa, varsinkaan monimutkaisten tieto- tai taitokokonaisuuksien opettamisessa." (Kari Kalliokoski 2009: Oppimiskäsitykset sähkökitaransoiton opetuksessa, s. 6)

Skinner box hebrew
Behaviorismi. Ihan hepreaa? Lähde: Wikimedia Commmons.
Käyttöoikeus: Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton.


Konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä Kalliokoski (ibid. s. 7) kirjoittaa näin: "Konstruktivistinen käsitys ei nähnyt oppimista
niinkään tietojen määrällisenä lisääntymisenä, vaan oppilaan tietorakenteiden muuttumisena, ajattelun kehittymisenä, tiedon käsittelytaitojen oppimisena sekä niitä ohjaavien metakognitiivisten taitojen kehittymisenä." Hyvä ja informaatikon ammatilliseen kontekstiin erittäin relevantti kiteytys tämäkin.

Opetuksen ja ohjauksen pitäisi siis tähdätä asiakkaiden - kyllä, myös henkilökunta voi olla ohjauksen ja opetuksen tarpeessa ja piirissä - ajattelun monipuolistumiseen. Samaan aikaan tietoympäristöjen kehitystä ohjaa suuntaus yksinkertaistaa järjestelmien käyttöliittymiä, vähentää tai piilottaa valinnan mahdollisuuksia ja siirtää kontrollia järjestelmien sisälle.

Opetuksen ja ohjauksen kontekstiin kuuluvat siis yhä mutkikkaammat ja toimintaansa piilottavat järjestelmät ja vähemmän suoraviivaiset käsitykset oppimisesta ja sen tulosten arvioinnista. Vaarana on inhimillisesti ymmärrettävä ammatillinen käpertyminen "kirjaston sisäiseen maailmaan". Se kuitenkin edistää kirjaston merkityksen vähenemistä ja pitemmällä aikaperspektiivillä jouduttaa oppilaitoskirjastojen loppua.

Haetaanpa ratkaisumallia alussa esittämästäni esimerkistä. Mihin asiakkaalle mielekkääseen kontekstiin kuvailutermin valinta liittyy ja millaisia tietoammatillista osaamista hyödyntäviä interventioita sen tiimoilta voi kehittää? 

Jos ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessissa ei nyt ole osoitettua paikkaa informaatikon interventiolle, se täytyy saada sinne. Tiedonhankinnan ohjaus on saatava näyttämään vähintään yhtä välttämättömältä kuin kielentarkastus ja plagiaattien paljastaminen, jotka prosesseissa ovat mukana. Niissä on kuitenkin kyse "vain" siitä, miltä asiat näyttävät. Sen sijaan opinnäytetyön tietoperustassa on kyse siitä, miten asiat ovat.

Opetellaan puhumaan osaamisesta ja tekemään sitä, toteuttamaan interventioita. Alustava puhuminen kuvailutermeistä sijoittuu luontevasti opinnäytetyön ideointivaiheeseen. Useimmilta opiskelijoilta puuttuu käsiteanalyysin perusosaaminen, joka ei ole kummempaa kuin sitä, että samalla asialla voi olla eri nimiäNimessä voi olla monta sanaa. Jotkut niistä nimistä on kirjastoväen auktoriteetilla valittu valvotuiksi kuvailutermeiksi eli asiasanoiksi. Niistä on tiedonhaussa apua hakutermeinä

Nämä opit on liitettävissä helposti opinnäytteen aihetta hahmottelevan mindmapin piirtämisen yhteyteen, kun mennään oman osaamisen kanssa asiakkaiden luo ja tehdään interventio: Samalla kun aihetta hahmotellaan, etsitään vaihtoehtoisia hakusanoja ja alustavasti katsellaan hakuja. Hyvä periaate on helmenkasvatuksen idea: kun löydetään jotakin asiaankuuluvaa, katsotaan siitä uusia hakutermejä ja jatketaan lisäten uusia "kerroksia ytimen ympärille". Kirjastotietokannan asiasanojen linkit ovat tähän kelpo keksintö.

Tämä oli osaamispuhetta.



 Creative Commons License 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.