Aloitan useamman merkinnän sarjan, jossa tarkastelen hankkeiden tai projektien tiedonhallinnan ja tiedonmuodostuksen dynamiikkaa. Tarkoitukseni on kirjallisuuteen ja esimerkkeihin tukeutuen hahmotella tietointensiivisten hankkeiden rakenteita ja etsiä niistä tiedonhankintaan ja -hallintaan liittyviä ongelmia ja muitakin mainintoja. Nämä ovat niitä solmuja, joihin tietoasiantuntijoiden interventiot hankkeissa voivat erityisesti sijoittua.

Kirjallisuuden ohella käytän netissä avoimesti tarjolla olevia hankekuvauksia, -raportteja ja muita dokumentteja kuten hankearviointeja. Valitsen tarkasteltavat tapaukset aineistolähtöisen tutkimuksen hengessä pyrkien saamaan esille kunkin näkökulman suhteen esiintyvää vaihtelua.

"Hankeidea paketissa" - mitähän täältä paljastuu?

Nämä merkinnät liittyvät osaltaan tekeillä olevaan hanketoimintaa kirjoittamisen kannalta tarkastelevaan kirjaan, jossa minullakin on osani. Tästä julkaisusta aikanaan enemmän. Myös Osaaja.net -verkkolehden 4/2008 artikkelini "Informaatiolukutaidosta tiedonhallintataitoihin - sillanrakennusta vai rajatoraa?" sivuaa näitä teemoja.

Saman julkaisun artikkelissaan "Tiedon kupit - yhteistoiminnallinen tietokäyttäytyminen alueellisissa verkostoissa"  Hanna Lahtinen mainitsee tiedonhankintaan liittyvät erilaiset roolit sekä tietoasiantuntijoihin kohdistuvat odotukset oma-aloitteiseen toimintaan. Tietoa pitää hankkia itsenäisesti sekä jalostaa se projektille käyttökelpoiseen muotoon. Tämä on tärkeä muistutus ja etenkin jälkimmäinen vaatimus voi edellyttää muutosta ajatteluun.

Merkillepantava on Lahtisen havainto, että aiempien kokemusten puute hankkeista yleensä sekä erityisesti tietyistä aihealueista saavat kirjastolaiset "kokemaan tehtävän haasteellisena". Tämä tarkoittanee: tehtävä koetaan vaikeana ja hankalana, minkä lisäksi sanalla "haasteellinen" haluttaneen kertoa, ettei vaikeuksien edessä antauduta eikä vetäydytä perinteisen kirjastoroolin suojiin. Kannan huolta kirjastoihmisten kenttäriippuvuudesta: ei kannata vaatia varman päälle yksittäisten alueiden osaamista; mieluummin ajattelen tiedonhankinnan ja -hallinnan osaamista ammattilaistasolla riittävässä määrin yleisenä kompetenssina. Kyllä informaatikko osaamisellaan selviää aihepiirin haltuunotosta siinä missä keskiverto hanketoimija yleensäkin ja enempää ei tarvitsekaan.

Hellevi Hakala ja Kaisa Puttonen puolestaan nostavat artikkelissaan "Kun korvantaustoja kuumottaa: tiedonhankintaa työelämässä" esiin tarpeen määritellä tiedonlähde uudelleen: "Esimerkiksi tiedonlähde on ymmärrettävä laajasti, se voi olla esimerkiksi vuorovaikutteinen asiantuntijoiden keskustelufoorumi tai blogi, tiedotusvälineiden kuvaa, tekstiä ja ääntä sisältävä sivusto tai taiteellisen työn dvd-taltiointi." Heidän referoimansa Annemaree Lloyd avaa tämän moninaisuuden vielä laajemmin kuvaamalla, että tiedonlähde voi olla tekstipohjainen, sosiaalinen tai fyysinen.

On lähellä ilonpilaajan leima, kun tiedonlähteiden ja koko tiedon käsitteen laajenemista käsittelevään puheeseen huomauttaa, että entäs se dokumentointi sitten: Viitataanko näihin löydettyihin uudenlaisiin tiedonlähteisiin ja miten? Vai viitataanko pelkästään kintaalla? Laajemmin voi kysyä, miten tiedonlähteitä käytetään - siteerataanko ja referoidaanko vain vai analysoidaanko myös? Näiden kysymysten myötä on tultu erääseen solmukohtaan: tiedonlähteiden tietojen tallentamiseen ja käyttöön sekä taustalla oleviin tiedonkäsityksiin ja -intresseihin.

Näyttää sopivalta kohdalta päättää tämä merkintä siihen, että alan itse ottaa vaarin näistä sanoista ryhtymällä lupaukseni mukaisesti "opettamaan" Refworksia tuottamaan tämän blogin lähdeluetteloa. Saa nähdä kuinka äijän käy...

 

Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.