For Want of a Nail

For want of a nail the shoe was lost.
For want of a shoe the horse was lost.
For want of a horse the rider was lost.
For want of a rider the message was lost.
For want of a message the battle was lost.
For want of a battle the kingdom was lost.
And all for the want of a horseshoe nail.

(Wikipedia: en.wikipedia.org: For Want of a Nail)

Hävinneen naulan myötä hukatun kuningaskunnan aihelma tunnetaan jo 1200-luvulta. Nykyaikaisessa kaaostutkimuksessa samoja, aluksi vähäisiltä näyttävien, mutta kasautuvien vaikutusten ajatuksia heijastaa perhosvaikutuksen (buttefly effect) käsite.

Kirjastoa on perinteisesti totuttu ajattelemaan toisaalta vakaana ja järjestelmällisenä, toisaalta sivussa ja puolueettomana pysyttelevänä hiljaisena asiantuntijaorganisaationa. Sillä ei varmaankaan ole mitään sanottavaa esimerkiksi tämän hetken keskusteluun Nokian jälkeisestä Suomesta, jonka tuotteet eivät juuri kelpaa sen paremmin vientiin kuin omille kuluttajillekaan joitakin yksittäisiä erikoistuneita esimerkkejä lukuunottamatta.

Ammattikorkeakouluilla sen sijaan pitäisi olla Suomen tulevaisuuteen sanottavaa, vastaavathan ne merkittävästä osasta asiantuntijakoulutusta, nimenomaan sellaisesta, josta valmistuu kehittämiskykyisiä ammattilaisia, ei vanhojen oppien toistajia. Ammattikorkeakouluissa tarvitaan kirjastoja, jotka ovat nimenomaan ammattikorkeakoulun kirjastoja, eivät kirjastoja ammattikorkeakouluissa. Niiltä on voitava edellyttää aktiivista, tarpeen tullen kriittistä, otetta ammattikorkeakoulussa tehtävien opinnäytetöiden, hankkeiden ja T&K&I-toiminnan tietohuoltoon.

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä edellytetään lähteiden käyttöä. Samaan aikaan ollaan huolestuneita mahdollisesta plagioinnista. Nämä ilmiöt ovat erikoisella tavalla saman kolikon kaksi puolta, joista toinen on kiinnostava, toinen ei. Plagiointi on senluontoinen ongelma, että siitä voi jäädä kiinni, jolloin yksittäisen vilpistelijän hölmöily vaarantaa koko organisaation, jopa ammattikorkeakouluinstituution uskottavuutta. Sitä vastoin lähteiden tiedollisesti väärin merkitseminen ei aiheuta samanlaista hälyä ja kohua, koska se, etteivät lähteet merkintöjen perusteella löydy, ei uhkaa instituution imagoa.

Tutkin taannoin tietoperustan kannalta opinnäytetyön, jossa tekijä näytti ensikatsomalta osoittaneen jopa reflektiivistä asennetta ja omaa ajattelua yhdistäessään viittauksiinsa useissa tapauksissa kaksi lähdettä. Lähempi tarkastelu osoitti nämä viittaukset silkaksi humpuukiksi. Ensimmäinen viitatuista lähteistä osoitti alemman koulutusasteen oppimateriaaliin. Toinen oli oudompi: se osoitti kyllä alaan kuuluvan asiantuntijaorganisaation verkkosaitille, mutta viittaus oli tehty niin karkeana, että se merkkasi satojen, ellei tuhansien teknisten dokumenttien tietokantaa kohdetta yksilöimättä. Liekö tarpeen sanoakaan, ettei käytettyjen yhdeksän lähteen joukossa ollut yhtään kirjaa tai kausijulkaisua.

Naulan puutteessa menetettiin hevosenkenkä. Ehkä ritari ratsastaa nilkuttavalla hevosella vielä ihan hyvin, on ainakin mukana tilastoidussa vahvuudessa. Lähteet ja niihin viittaaminen taitavat olla tärkeitä vain lähempää ohjatuissa opinnoissa, eivätkä sielläkään kovin tärkeitä. Koulutusalojen kulttuurierot lienevät tältä osin suuria. Myös yksittäisten opettajien orientoitumisella joko tiedonalansa perinteen välittäjiksi tai ammattikorkeakoulun verkostotoimijoiksi taitaa olla vaikutusta. Esimerkissä kyseessä oli tekniikan ala.

Runon säe For want of a rider the message was lost johdattaa ajatukset informaatiolukutaidon ideaan ja ideaaliin. European Conference on Information Literacy -konferenssissa lokakuisessa Istanbulissa esitämme Jarmo Saartin kanssa huolemme siitä, miten ristiriitaisesti ja vaimeasti Suomessa halutaan ilmaista korkeakoulukirjastojen tahto vakiinnuttaa informaatiolukutaidon opetusta. Se tapahtuu ahtaassa rakosessa valistamisen halun ja kirjaston pedagogisoitumisen pelon välissä. Halutaan sanoa, mutta halutaanko oikeasti tulla kuulluiksi, on se kysymys.

Signumin (3/2013) ja AMK-lehti /UAS Journalin (3/2013) artikkeleissa puolestaan tarkastelen tietoperustan käsitettä kirjaston noteerattavana asiana ja opinnäytetyöprosessin potentiaalisena resurssina, jota ei ole vielä saatu kohtaamaan opiskelijoiden ohjaustarpeita.

 
Tämä teos jonka tekijä on Juha Kämäräinen on lisensoitu Creative Commons Nimeä- Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä